Eija Eskola-Buri
Kaksikymmentä vuotta sitten runoilija Heli Laaksonen sai loistavan idean.
Ei mitenkään tavaton tapahtuma sanataiteilijalle, jonka päässä pulppuaa koko ajan uusia ajatuksia.
Idea poikkesi aiemmista siinä, että hän tarvitsi sen toteuttamiseen liiketoimintasuunnitelman. Sellainen ei ollut humanistille mitenkään tuttu asia, mutta ei se kolmekymppistä runoilijaa pelottanutkaan.
Laaksonen asui tuolloin Laitilassa, jonne hän oli asettunut töiden vuoksi. Suomen kielen maisteri ja runoilija oli luotsannut pontevasti kolmen vuoden ajan Vakka-Suomen Ääni ja tarina -hanketta.
Kun pesti ja hanke päättyi, hän halusi jäädä maaseudulle asumaan ja työskentelemään. Niinpä hän päätti perustaa oman toiminimen.
Yritys täyttää nyt elokuussa tasan 20 vuotta ja on toiminut itsenäisesti ilman yritystukia.
– Toiminimi Sanatoimisto Hulimaa syntyi Turun ammattikorkeakoulun Avaimia kulttuurialan yrittäjyyteen -koulutuksessa, hän kertoo työhuoneellaan turkulaisessa, vanhassa kerrostalossa.
Martin kaupunginosassa sijaitsevaan uuteen työtilaan runoilija on tuonut kaikki runokirjansa. Ne täyttävät yhden seinän melkein kokonaan.
Laaksosen koti sijaitsee Rauman Kodiksamissa, jossa hän on asunut jo vuosia yhdessä puolisonsa kanssa.
Maailma on muuttunut Laaksosen yrittäjävuosien aikana monin tavoin eikä vähiten teknologian saralla.
– Silloin alussa mietin faksin hankkimista. Onneksi en ehtinyt ostaa, hän nauraa.
Markkinoinnin merkityksen runoilija on nähnyt yrittäjävuosien aikana konkreettisesti. ”Ittestäs melun pitämine” on osa yrittäjän toimenkuvaa.
Runoilijan lukijakunnalleen tekemät sosiaalisen median päivitykset keräävät parhaimmillaan pari tuhatta tykkäystä ja satoja kommentteja.
– Moni on ihmetellyt, miksei minulla ole verkkokauppaa, mutta siihen en ryhdy. Postitukset, karhuamiset ja tietotekniset kommervenkit olisivat minulle ylivoimaisia.
Kirjojaan hän myy keikoilla ja on hankkinut maksupäätteenkin sitä varten.
– Se on kädenojennukseni nykyajalle.
Ilman älypuhelinta elävä runoilija kertoo ihmeissään, kuinka moni maksaa nykyään hänen keikoillaan puhelimella tai jopa kellolla. Se on hänelle kuin science fiction-leffasta.
Kirjailija suree kivijalkakauppojen häviämistä, mutta iloitsee, että niitäkin vielä on. Kuten Laitilassa Maamme-kauppa ja Uudessakaupungissa jälleen avattu kirjakauppa, jotka vaalivat hänen mukaansa molemmat paikallista kulttuuria.
Laaksosen mukaan hanketyö antoi aikoinaan hyvän pohjan yrittäjyydelle. Runoilija muun muassa tuotti tapahtumia ja loi verkostoja paikallisiin yrittäjiin, yhteisöihin ja luovan alan toimijoihin.
– Hyvät kumppanuudet ovat edelleen tärkeitä, hän sanoo.
Vuosien aikana hänen toimintansa on laajentunut muun muassa kirjojen kustantamiseen ja hän on perustanut sivutoiminimi Kynälän. Perustaltaan työ on kuitenkin samanlaista kuin alussakin: viestintää monissa eri muodoissa. Lisäksi ovat tulleet luontoelämyspalvelut.
Laaksonen valmistui pari vuotta sitten luonto- ja ympäristöneuvojaksi ja päivitti silloin alkuperäisen liiketoimintasuunnitelmansa ammattiopisto Livian yrittäjäkurssilla.
Idearikas sanamaija lisäsi siihen – varmuuden vuoksi – myöhemmin vielä yhden lauseen: kaikki laillinen liiketoiminta.
Rahasta puhuminen oli hänelle yrittäjyydessä aluksi hankalin asia. Runoilijaa pyydettiin keikalle ruokapalkalla, mikä ei ketään yrittäjää pidemmän päälle elätä.
Nyt rahasta puhuminen jo sujuu. Erityisen kiitollinen hän on monille kokeneille ja viisaille yrittäjille arvokkaista neuvoista. Kuten sille tapahtumajärjestäjälle, joka runoilijan pyytämän palkkiosumman kuultuaan tokaisi painokkaasti: ”Ihan liian vähän, pyydä nyt enemmän!”.
Laaksonen on tekijänainen, mutta ihan kaikkea hän ei sentään hoida itse. Kirjanpitäjä ja sisko ovat tärkeitä kumppaneita.
– Järjestelmällisyys ja numerot ovat heikkouteni, hän tunnustaa.
Kuitit hän säilyttää siskonsa neuvosta pesuvadissa, mikä on hänelle toimivampi ja helpompi tapa kuin mapittaminen.
Sanatoimiston kirjanpitäjänä on toiminut alusta asti laitilalainen Elina Rytsölä . Hän ymmärtää ja jaksaa vastata runoilijan kysymyksiin vuosi toisensa jälkeen aina yhtä ystävällisesti ja kärsivällisesti.
Laaksosen sisko Outi Soininen huolehtii runoilijan kalenterista, aikatauluista sekä keikkojen käytännön järjestelyistä.
Yrittäjänä Laaksonen ei voi ummistaa silmiään talouselämän suhdanteilta, tosin runoilija puhuu mieluummin matala- ja korkeapaineista. Korona oli yksi pahimmista, eikä tilanne maailmalla nytkään kovin valoisalta näytä.
– Olen joutunut viime vuosina hautaamaan pitkävartisella lapiolla unelmiani, hän tunnustaa.
Onneksi monet unelmista ovat yrittäjävuosien aikana myös toteutuneet. Kuten uusin, elokuussa ilmestynyt Jatkos-kirja, joka on hänen toinen kaunokirjallinen luontotietokirjansa.
Runoilijassa asuu tutkija, joka kiinnostuu luonnon ilmiöistä intohimoisesti. Viime aikoina häntä on mietittänyt pöllön oksennuspallo, jonka hän hän näki Turun yliopiston eläinmuseossa.
– Oikein palan halusta kirjoittaa siitä, Laaksonen intoutuu kertomaan.
Työhuoneessa kirjailijaa inspiroivat nyt ikkunasta avautuvat uudet maisemat ja erityisesti runokirjat, joiden lukemiseen hän haluaa omistautua jatkossa enemmän.
Osa runokirjoista on kulkenut hänen matkassaan lapsesta saakka.
– Seuraava kirjani menee ehkä taas runoihin päin, hän paljastaa.
Yrittäjän elämään kuuluva epävarmuus ei ole Laaksoselle ollut koskaan ongelma, vaan hän sanoo ottavansa siitäkin ilon irti.
– Parasta yrittäjyydessä on lupa ja suorastaan velvollisuus keksiä uutta, hän sanoo.
Yhdestä asiasta runoilija on omalla kohdallaan jokseenkin varma. Hän tulee aina elämään kirjojen ympäröimänä.
Kirjallisuus ja luonnossa ”mönkiminen” ovat hänelle elämän perustarpeita.
– Miksi eläisi, jos ei olisi kulttuuria, kirjoja, sammaleita ja omaa äidinkieltä. Eihän sellaisessa elämässä olisi mitään ideaa, hän sanoo.
