Nuorekasta ajattelemattomuutta, kenties, mutta sopimatonta yhtä kaikki. Kyllä kai abiturientitkin vielä muistavat rippikoulustaan, kuinka kymmenen käskyä alkavat: ”Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia.” Ja: ”Älä turhaan lausu Herran sinun Jumalasi nimeä.”
Ikääntyvän papin tosikkomaisuutta? Olkoon, mutta kysymys on vakavammasta asiasta kuin helposti ajatellaan. Keskuudessamme monimuotoisena vaikuttava ihmispalvonta on aikakautemme ja kulttuurimme raskaita syntejä. Ja kun Jumalasta tulee jumala, tulee ihmisestä puolestaan hyvin helposti Jumala ja sitä myöten elämän ja kuoleman herra. Maanosamme historian mustat sivut viimeisten sadan vuoden ajalta tämän kyllin selvästi todistavat.
Toisenlaisen ja päinvastaisen viestin saimme lehden seuraavalta sivulta lukea rovasti Eino Lehtisaaren 100-vuotishaatattelun myötä. Tunnettuun keskiaikaiseen hengelliseen vaikuttajaan Tuomas Kempiläiseen, näilläkin main paljon luettuun, liittyen rovasti opastaa: ”Ihmisen ei pitäisi pyrkiä olemaan kovasti esillä ja tekemään itsestään numeroa.”
Siinäpä hyvä läksy meille kaikille, myös meille papeille, joita tämäkin kiusa tuppaa syyhyttämään.
Missä ihminen suostuu oikealla tavalla pieneksi ja antamaan kunnian Jumalalle, siellä vasta ihmisestä tuleekin aidolla ja oikealla tavalla suuri. Tästä ovat hyvänä todistuksena kirkkohistorian suuret nimet, kuten tämä Kempiläinen, joiden kantajat ovat nöyrtyneet Jumalan väkevän käden alle.
Omasta puolestani toivotan kaikinpuolista siunausta ja menestystä tuoreille abiturienteille myös Laitilassa. Mutta ei leikitä Jumalaa eikä käytetä väärin pyhää nimeä.
Miika Vuola