”Tämä on herkkujen herkkua” – Runsas omenasato tietää kiirettä mehuasemalla

0
Osmo Rintala toi mehuasemalle 80 kiloa oman puutarhan puissa kypsynyttä omenaa.

– Olen aiemmin tehnyt omenoistani mehua itse sellaisella vanhalla puristimella, mutta on tämä todella paljon helpompi ja nopeampi tapa, naurahtaa Kalannissa asuva Raisa Mistola kiikuttaessaan omenamehupusseja autoonsa.

Puolisen tuntia sitten Mistola oli kurvannut autollaan Kalannin mehuaseman pihaan kyydissään kotipihasta noukittuja omenoita reilut 40 kiloa. Kotiin viemisinä hänellä on 30 litraa pastöroitua omenamehua.

– Hyvä kauppa. Tämä omenamehu nimittäin on herkkujen herkkua, hän iloitsee.

Paitsi että omenamehu maistuu mielettömän hyvältä, hänet tuo mehuasemalle muukin syy:

– Minusta on tosi tärkeää ehkäistä ruokahävikkiä.

Työvaiheita on lukuisia, ennen kuin omenat ovat muuntuneet valmiiksi mehuksi. Työparina työskentelevän Liisa Heikkilän ja Merja Airion tehtävänjako on selvä ja kuviot kokemuksen hiomia.

TÄNÄ vuonna yhdestä jos toisesta suunnasta on kuulunut, että omenasato on poikkeuksellisen runsas. Mistolakin on jo ennättänyt ennen mehuasemalle tuloa leipoa omenapuidensa antimista niin piirakoita kuin keitellä kunnon satsin omenahilloketta pakkaseen.

– Ja miniän kanssa käytiin myös mehuasemalla Turussa, ja siihen satsiin meni minunkin omenoistani osa. Moneen niistä on riittänyt, eikä puut vielä ole edes tyhjiä, hän vahvistaa sadon runsauden.

”Minusta on tosi tärkeää ehkäistä ruokahävikkiä.”

TOKI asia on pantu merkille mehuasemallakin.

– Näin kiirettä on vain silloin, kun ihmisille tulee omenoita paljon. Nytkin meidän ensimmäiset vapaat ajat on kolmen viikon päässä, kun tavallisesti aikoja löytyy samalle viikolle ja jopa seuraavaksi päiväksi, mehustamossa vuodesta 1995 työskennellyt Merja Airio vahvistaa.

Mehustamon asiakas Raisa Mistola huljuttelee koreihin pakattuja mehupusseja puhtaassa vedessä, jotta pussien pintaan mahdollisesti läikkynyt mehu peseytyy pois.

KALANNIN tuoremehuasema perustettiin 1972 Kalannin meijeriin, mutta nykyisissä tiloissa Peteksentiellä se on toiminut jo viitisenkymmentä vuotta. Toimintaa pyörittävät tätä nykyä Kalannin Marttayhdistys ja MTK-Vakka.

Tänä syksynä ihmisiä tulee omenalasteineen sisään kuin liukuhihnalla. Mehustamon tiloissa tehdään pitkää päivää parissa vuorossa.

Kun Raisa Mistolan mehusatsi alkaa olla valmis, huikkaa Osmo Rintala tervehdyksensä ovensuusta. Seuraava asiakas on siis jo saapunut omenalasteineen.

”Viime vuonna omenaa ei tullut lähes ollenkaan ja nyt sitten saadaan senkin edestä.”

MYÖS Rintala on Kalannista, joten ajomatka mehustamoon ei ole pituudella pilattu. Hän kertoo oman kotipuutarhansa tilanteen: omenaa pukkaa niin, etteivät puut ole kestää.

– Tänne toin nyt 80 kiloa, mutta olisin voinut tuoda 200 kiloa. Meillä on neljä vanhaa omenapuuta ja yksi puu jo repesikin, kun omenoita on niin paljon.

Kotipihan puiden hän kertoo olevan ”ainakin 80-vuotiaita”.

– Viime vuonna omenaa ei tullut lähes ollenkaan ja nyt sitten saadaan senkin edestä, Rintala päivittelee satokausien vaihtelua katsellessaan omenoidensa kulkua mehustamon hihnalla kohti jyrsintä. Sitten kova rouhimisen ääni täyttää pienen tilan ja omenamehua alkaa valua astiaan.

Liisa Heikkilä pussittaa omenamehua ja valvoo, että mehu kuumenee pastörointikoneessa juuri oikeaan lämpötilaan.

MEHUASEMALLA samassa työvuorossa olevilla Merja Airiolla ja Liisa Heikkilällä on selvä työnjako ja kokemuksen hiomat kuviot, kun he tekevät vanhan ulkorakennuksen uumenissa taikojaan. Monta työvaihetta tarvitaan ennen kuin asiakkaan omenat ovat muuttuneet pusseihin pastöroiduksi mehuksi.

Pastörointi parantaa elintarvikkeen säilyvyyttä ja turvallisuutta. Mehuaseman pastörointikoneessa mehu kuumennetaan reiluun 70 asteeseen, jolloin mahdolliset tautia aiheuttavat mikrobit tuhoutuvat.

”Omenalajike vaikuttaa mehumäärän lisäksi esimerkiksi mehun väriin ja makuun.”

KILOSTA omenoita syntyy mehua omenalajikkeesta riippuen noin 5–8 desilitraa.

– Lajikkeissa on paljon eroja, ja mehumäärän lisäksi lajike vaikuttaa esimerkiksi mehun väriin ja makuun. Kesälajikkeista ei mehua oikeastaan kannata edes tehdä, Airio tietää.

Osa asiakkaista tuo omenoiden kaveriksi mehustamoon esimerkiksi aroniaa, porkkanaa, inkivääriä tai viinirypäleitä.

– Niistä saa omenamehuun erilaista makua.

Merja Airio kertoo omenalajikkeen vaikuttavan siihen, miten paljon kilosta saadaan mehua. Kun mehu otetaan talteen, jää omenoista jäljelle kuivahkoa rouhetta, moskaa.

VAIKKA avaamattomia mehupusseja voisi säilyttää huoneenlämmössä, suosittelee Airio niiden säilyttämistä mieluummin enintään 15 asteessa.

– Ihan varmuuden vuoksi, koska huoneenlämpö tarkoittaa yhdelle 18 astetta ja toiselle 25 astetta. Ei niitä omenamehupusseja ainakaan ihan lähellä lämmönlähdettä kannata säilyttää, hän vinkkaa.

Airio kertoo pusseihin pakatun mehun säilyvän avaamattomana huoneenlämmössä jopa vuoden ja avattuna jääkaapissa kuukauden.

– Ei kyllä säily niin kauaa, koska tämä mehu on niin hyvää, huikkasi tosin Raisa Mistola ennen lähtöään nauraen.