Skeittipuistoa on kiireellä suunniteltu alueelle, joka on kooltaan riittämätön. Alue on pienempi kuin Uudenkaupungin skeittipuiston pooli (allas) -alue, ja siksi siitä on jätettävä kokonaan puuttumaan taitopyöräilijöiden pumptrack-radat. Puiden kaatamisen jälkeen ei voida puhua puistosta.
Hyvässä skeittipuistossa on kolme aluetta: pooli, street ja pumptrack. Skeittipuiston tulisi olla monipuolinen niin, että sitä voivat turvallisesti käyttää rullalautailijoiden lisäksi alle kouluikäisinä aloittavat potkulautaskuuttailijat, rullaluistelijat ja taitopyöräilijät. Miten erivauhtisia ja eri välineille tarkoitettuja alueita, sekä aloittelijoille että taitavammille, voidaan sovittaa ahtaalle alalle?
Kunnon skeittipuiston poolin kuuluu olla betoni- ja asfalttirakenteinen ja sisältää pari metriä reunoja syvempi alue, jolle mahtuu tasainen alue, kumpuja, ramppeja, kaaria ja kaarteita, kapeita temppuraiteita, hyppyreitä, korokkeita ja kaiteita, joiden vauhtiradat ovat riittävät.
Pomppurata erityisesti taitopyöräilyä varten on useimmiten skeittipuiston käytetyin osa. Käyttöaste skeittipuistoissa vähenee uutuudenviehätyksen jälkeen huomattavasti, kuten kaikissa harrastuksissa.
Skeittaus ei välineurheilulajina ole ihan ilmainen liikuntamuoto: kestävä skeittilauta maksaa parisataa euroa, matala- ja suorapohjaiset skeittikengät satasen, potkulauta satasen, hyvät rullaluistimet useita kymmeniä euroja. Lisäksi tarvitaan polvisuojat ja kypärä ja mielellään käsineet.
Skeittipuiston rakentaminen maksaa satojatuhansia euroja, vaikka siihen saataisiin avustuksia. Siksi sen on syytä olla kunnollinen, jottei heti taitotason kasvaessa pidä kuitenkin taas lähteä kauemmas.
Nyt on harkittava, onko yhteisten varojen suuri satsaaminen yhteen hyvin rajattuun kohteeseen liikunnallisten ja kaupungin houkuttelevuuden kannalta tärkeiden tavoitteiden suhteen kannattavaa.
Hätäillen ei synny kuin…