Teksti: Merja Ryhtä
Schützenfestit, koko kylän kesäjuhlat, oktoberfestit, syksyn piristysruiske, karnevaalihulinaa talvella, joulumarkkinat joulukuussa.
Bratwurstit, maustetut makkarat, pretzelit, suolarinkelit, spätzle, paistettu kananmunapasta, schnitzelit, leivitetyt lihaleikkeet.
Tuo kaikki on saksalaista juhla- ja ruokakulttuuria, josta Elina Ruokoselkä on innostunut.
– Saksalaiset tykkäävät juhlia, tehdä sen kunnolla isosti ja panostaa juhliin. Juhlitaan hääpäiviä ja syntymäpäiviä; ei pelkästään kymmeniä, vaan välivuosiakin. Se tehdään yhdessä. Autetaan naapuria ja ystäviä juhlajärjestelyissä, esimerkiksi lainaamalla astioita ja tekemällä kukkakimppuja pöydille.
Ruokoselkä otaksuu, että Saksan karnevaaliperinne näyttävine kulkueineen laskiaisen jälkeen on lähtenyt juhlinnasta ennen paastonaikaa. Arki seisoo, töistä on vapaata.
Kylissä ja kaupungeissa järjestetään kyläjuhlia ja paraateja. Niitä valmistellaan isolla joukolla. On toimikunnat, jotka hoitavat oman osuutensa. On elävää musiikkia, saksalaisia perinneruokia ja tietenkin otetaan olutta, mutta ei humalahakuisesti.
– He rakentavat juhlia yhdessä. Väki kokee juhlia valmistellessa, että tämä joukko kuuluu yhteen. Ehkä yhteisöllisyys on yksi syy, miksi pidän saksalaisten tavasta juhlia, pohtii Ruokoselkä kiinnostustaan.
OKTOBERFESTIEN AIKA on syyskuun toiseksi viimeisestä lauantaista lokakuun ensimmäiseen sunnuntaihin.
Juhlaan mennään rennoissa vaatteissa, mutta joukossa näkee miehiä nahkahousuissa ja naisia kansallispuvuissa eli dirndl-mekoissa.
Oktoberfesteihin kuuluu ilonpito, syöminen, juominen ja saksalainen humppamusiikki. Nykymusiikkiakin on mukana. Juomalaulut raikuvat. Torvet ja harmonikat soivat.
Ruokana on mausteisia makkaroita, hapankaalia, perunasalaattia, sianlihasta valmistettuja leikkeitä, perunapalleroita, suolarinkeleitä ja tietysti olutta.
– Saksassa olen oppinut pitämään oluen mausta. Oluet ovat täyteläisiä ja myös ruoat. Olutta ei pysty juomaan kerralla paljon.
ENTISESSÄ TYÖPAIKASSAAN Elina Ruokoselkä oli järjestämässä asiakastilaisuutta oktoberfest-teemalla. Ravintola leipoi tilaisuuteen perinteiset rinkelit, valmisti herkulliset salaatit ja makkarat sekä schnitzelit.
– Alkosta tilasimme maisteltavaksi saksalaisia oluita. Juoma-alustoihin oli painettu firman logo. Koristelu oli tietenkin Bayernin värein eli sinivalkoisin viirein ja leijonakuvioin. Tilaisuus oli oikein onnistunut ja saimme siitä hyvää palautetta.
Kun Ruokoselkä muutti, hän rakensi tupaantuliaiset oktoberfestin ruokien ympärille.
Hän pitää saksalaisesta ruoasta sen simppeliyden takia.
– Se on pelkistettyä. Ei ehkä kovin kaunista ulkonäöltään, mutta maukasta.
Hänen erityisherkkunsa on spätzle eli kanamunapasta, joka keitetään ensin suolavedessä, paistetaan sipulin kera ja sitten lisätään voimakasta juustoraastetta gruyérea tai emmentalia ja maustetaan mustapippurilla.
– Ei ehkä niitä terveellisimpiä ruokia, mutta se on hyvää.
Ruokoselän suussa maistuvat myös pretzelit eli suolarinkelit.
– Ne pitää syödä tuoreina. Ne halkaistaan ja päälle laitetaan voita, jotain muuta levitettä tai vaikka marmeladia. Saksassa joka kylässä on leipomo, josta voi hakea tuoreena näitä herkkuja.
– Kun olin lapsi ja kävimme perheen kanssa Saksassa, niin kotiintuomisina oli auto täynnä saksalaisia herkkuja. Nyt kaikkea saa jo onneksi Suomestakin, mutta ei se ole sama kuin ihan tuoreena kylän leipomosta.
Lidl-kauppaketjun tulo on helpottanut eloa. Ei tarvitse valmistaa itse, kun saksalaisia kausiherkkuja saa lähikaupasta.
Saksalaisuudessa Ruokoselkää kiehtovat myös tietty jämptiys ja hyvät käytöstavat.
– Vanhempia kunnioitetaan ja heille puhutaan arvostavasti. Sääntöjä noudatetaan.
Saksalaisia pidetään täsmällisinä ja järjestelmällisinä.
– Kun on sovittu tapaaminen kello 15:ksi, saksalainen tulee kello 15. Ei vasta viisi yli.
Myös pihiys ja nuukuus kuvaa saksalaista perusluonnetta.
– Säästäväisyys on hyve. Talouden kurissa pitämiseen kannustetaan ja opetetaan jo lapsesta pitäen.
KIINNOSTUKSEN KIPINÄ Saksaan virisi jo lapsuudessa. Elina Ruokoselkä (o.s. Eino) vietti kesiä tätinsä ja serkkujensa luona Saksassa.
– Äidin sisko muutti nuorena Saksaan ja perusti siellä perheen. Meidän lomat olivat sitä, että joko meidän perhe kävi Saksassa Nordrhein-Westfalenissa Düsseldorfin lähellä tai he, kummini lapsineen, tulivat käymään Suomeen ja Somerolle. Olimme hyvin tiiviisti yhteydessä, ja olemme edelleen tosi läheisiä. Kielikylpyähän se oli samalla.
Elina Eino valitsi yläkoulussa vapaaehtoiseksi aineeksi saksan kielen ja jatkoi opintoja lukiossa. Hän oli au pairina Bayernissa ja opiskeluaikoina yhden lukukauden Erasmus-vaihdossa Kielissä.
– Lämpimät kiitokset saan heittää Someron lukion erinomaiselle kielten opettajalle Päivi Paapalle. Ja myös saksalaisille poliisisarjoille, joiden avulla voi pitää yllä kieltä. Kettu on lempisarjani.
Kun äidin sisko miehineen on siirtynyt eläkkeelle, he ovat viettäneet pidempiä aikoja Suomessa.
Yhteydenpito on helpottunut.
– Ennen yhteydet olivat mitä olivat. Oli kallista soittaa puhelua ulkomaille. Munakellon kanssa otettiin aikaa, koska pitää lopettaa. Nykyään voimme helposti pitää yhteyttä Whatsapp-videopuheluin.
ELINA RUOKOSELKÄ on varannut lennot Saksaan. Tulossa on pidennetty viikonloppu joulumarkkinoiden aikaan.
– Ne ovat todella hienoja perinteisiä tapahtumia Saksassa valoineen, väreineen ja tuoksuineen. Joulumarkkinoihin kuuluu tietysti myös glüchwein eli hehkuviini.
Ruokoselän lempipaikka on Berliini.
– Siellä ilmapiiri on inspiroiva. Berliinistä löytää vähän kaikkea, mutta erityisesti taidetta ja kulttuuria.
