Eija Eskola-Buri
Kirjoittaminen ja neulominen ovat Jenna Kostetille elämäntapa. Jälkimmäinen niistä oli hänelle ensin vain harrastus, mutta nyt kirjailijan ammatin rinnalla häntä työllistävät myös neulesuunnittelijan työt.
– Otin koronakeväänä 2020 kutimet käteeni ja aloin neulomaan Kalevala-aiheisia runoja villapaitaan. Se tuntui lohdulliselta niissä yleisissä maailmanlopun tunnelmissa, joita silloin elettiin, hän kertoi vieraillessaan Laitilan kirjastossa.
Kostetin Maailman synty-paita sai sosiaalisessa mediassa innostuneen vastaanoton ja häneltä pyydettiin siihen ohjeita. Myöhemmin myös kustantajan kiinnostus heräsi ja elokuussa häneltä ilmestyi jo toinen Neulottu Kalevala-kirja.
Tämän vuoden helmikuussa ilmestynyt historiallinen Punainen noita-romaani on Kostetin yhdeksäs kaunokirjallinen teos. Kansatiedettä ja folkrolistiikkaa opiskellut Kostet on julkaissut myös tietokirjoja.
Uusin romaani pohjautuu 1600-luvulla eläneen, noidaksi syytetyn, itsepäisen ja sanavalmiin Valpuri Kinnin tarinaan, johon hän törmäsi sattumalta arkistoja ja asiakirjoja lukiessaan.
– Hänestä ei ole tehty aiemmin kirjaa ja aloin kaivaa Valpurin oikeudenkäyntipöytäkirjoja.
Noitavainojen kiihkeimpään aikaan elänyt Valpuri Kinni heitettiin Aurajokeen osana häneen kohdistunutta oikeudenkäyntiä.
– Noitakokeessa veteen uponnut epäilty todettiin syyttömäksi. Jos hän nousi pinnalle, kuten Valpuri, hänet tuomittiin noidaksi, kirjailija kertoo.
Valpurin suvussa oli noidaksi tuomittuja niin äidin kuin isänkin puolelta. Romaani alkaa Tukholmasta, josta perhe muuttaa Suomeen Liitsalan kylään Ala-Sastamalaan.
– 1600-luku oli voimakasta vastakkainasettelun aikaa. Sitä leimasi uskonpuhdistus ja noitavainot, mutta myös kaupunki- ja maaseutukulttuurin vahvat erot.
Naisen tehtävä oli Kostetin mukaan olla hiljaa kotona. Vahvatahtoinen ja rohkea Valpuri ja hänen parantaja-äitinsä eivät kumpikaan sopineet tähän muottiin.
Lääkäreitä maaseudulla ei ollut ja Valpurin kaltaiset parantajat hoivasivat sairastuneita muun muassa yrteillä ja loitsuilla.
Magian maailma ei ollut vierasta myöskään akateemisissa piireissä.
– Sitä jopa opetettiin yliopistoissa, Kostet kertoi.
Noitavainojen uhriksi joutunut Valpuri ei nöyristellyt käräjillä ja antoi toistuvissa kuulusteluissa nenäkkäitä vastauksia.
– Valpuri on todennut, että miksi kertoisin jotakin sellaista, jota arvon herrat jo tietävät. Kun syytetyltä kysyttiin, oliko hän ollut vesikokeessa Turussa, hän vastasi, että ei se jäätäkään ollut.
Noitavainojen ajasta on löydettävissä kirjailijan mukaan yhtäläisyyksiä myös nykyaikaan.
Tämän ajan noitavainosta voidaan hänen mielestään puhua, kun normeja uhmannutta ihmistä aletaan leimata tai hänet suljetaan yhteisön ulkopuolelle.
– Ihmisluonto on pysynyt melko samanlaisena läpi vuosisatojen. Kostet sanoo.
Kostetin tänä vuonna ilmestyneitä teoksia yhdistävät tarinat ja vahva luontoyhteys. Elokuussa Neulottu Kalevala II-teoksessa on neuleohjeiden lisäksi myös niihin liittyviä tarinoita.
Kalevala on kirjoittajalle tärkeä teos, mutta hän toivoo myös vähemmälle huomiolle jääneen kansanperinteen elvyttämistä ja arvostamista. Esimerkkinä hän nostaa esille jättiläistarinat.
Kirjailija ilahtui kuullessaan, että Laitilassa aiheeseen on tartuttukin.
– Katoavaa perinnettä pitää hyödyntää suomalaisessa kulttuurissa enemmän. Se voisi olla aivan yhtä kuumaa ja trendikästä kuin antiikin kuvasto tai amerikkalaiset vampyyritarinatkin.
Perinteitä voidaan vaalia monella tavalla, kuten hän on itse osoittanut villapaitojen neulomisessa. Hän kertoo pitävänsä itsekin islantilaisneuleista, mutta käsitöissä voitaisiin hänen mielestään ammentaa paljon enemmän myös suomalaisten omasta historiasta.
Hänelle itselleen oli täydellinen yllätys, että Kalevalaan perustuvat neulemallit kiinnostavat myös ulkomailla.
– Kun ihmiset alkoivat Instagramissa tiedustella neuleohjeita, aloin opetella tekemään niitä. Kyselyjä tuli jopa Amerikasta asti, hän ihmettelee.
Neulesuunnittelija ei ole mustasukkainen omista malleistaan ja niitä saa muokata vapaasti.
– Pidän siitä, että kansanperintö saa uutta elämää. Niin sen pitääkin olla: tekijät häviävät, mutta perinne elää.
