Syyskuun 20. päivänä vietettiin 44-vuotispäivää paikallisessa kahvilassa. Päivän sankareita olivat raittius ja Koitto Salonen , joka vietti juopottelunsa lopettamispäivää ”Pyöreän pöydän parlamentissa”.
– Aloitin nuorena ja lopetin alle kolmekymppisenä. Se tuli valmiiksi, sanoo vähäeleinen Salonen lakonisesti.
Koitto ”Kojo” Salonen tarjosi aamutunteina kahvilassa täytekakkua kaikille hänen vakiopöytäänsä istahtamaan tulleille tutuilleen.
– Ilman tupakkaakin olen kyennyt olemaan yli 30 vuotta, lisää Salonen tapahtuman hyvien päätöstensä listaan.
Aamuiset keskustelutuokiot kahvikupin äärellä on parantumatonta keuhkofibroosia sairastavan Salosen tärkeä harrastus.
– Tiihosella pitää käydä joka aamu, sanoo sosiaalisesti vireä entinen taksiautoilija.
Koitto Salonen kertoo viinanhuuruisesta nuoruudestaan monenlaisia tarinoita. Eräässä paikassa hän oli mukana pontikkaa keittämässä ja tuli maistelusta kipeäksi.
– Kerrankin, kun olimme tehneet kiljua, se ei aluksi tahtonut millään pysyä sisällä, oli sen verran keskenkäynyttä.
Lauantaisin lähti Padon Osuuskaupan edestä yhdeksän hengen taksi. Valtteri ”Valttu” Antola vei kylän nuoret miehet Laitilan keskustaan.
– Keskustasta lähdettiin Raumalle hakemaan pimeää pulloa ja palattiin Laitilan keskustaan örveltämään.
Nuorena miehenä, ennen taksiajoa, Salonen oli monissa eri töissä. Tuolloin alkoholi maksoi yleiseen palkkatasoon verrattuna enemmän kuin nyt. Viikot tehtiin kovasti töitä, mutta perjantaisin oli töistä kova kiire lähteä viinaa hakemaan.
– Viikonloput menivät hukkaan. Ei oikein jäänyt hyvää muisteltavaa. Mikäli yhden viikonlopun olin selvin päin, se tuntui isolta asialta.
Naiset tietenkin olivat aina nuoren miehen mielessä. Salonen muistelee, etteivät naiset oikein tahtoneet pysyä hänen lähellään.
– Tanssiravintolassa päätin usein ottaa vielä yhden ennen kuin haen naista tanssimaan. Muttei siitä oikein hyvää tullut, astuin naisen varpaille. Usein minut jätettiin yksin lattialle.
Koitto Salonen syntyi Padolla kuusilapsiseen maatalousyrittäjäkotiin. Maitotilalla sai usein olla lapsityövoimana. Vuonna 1961 perhe muutti Vaimaron kylään kuuluvaan Ronkan kulmakuntaan, josta he ostivat tilan.
– Muistan vieläkin, miten yrityskauppa maksoi 8·000·000 markkaa, hämmästyttää Salonen.
Taksiluvan Koitto Salonen sai, kun Pentti Reivo lopetti ajamisensa. Salonen jäi taksiyrittäjän toimesta eläkkeelle 60-vuotiaana vuonna 2013. Koululaisajot ja vanhusten kuljettaminen olivat autoilijan suurimmat työllistäjät.
– Vaihdoin autoa pääsääntöisesti parin vuoden välein. Kilometrejä tuli paljon, ja takuuaikaa kesti kaksi vuotta, sanoo Mersuilla ja Volvoilla urakoinut Salonen.
– Taksissa sai usein olla sielunhoitaja. Ja sairauksista oppi tietämään paljon.
Salonen on ollut naimisissa kaksi kertaa. Ensimmäinen avioliitto päättyi, kuinkas muutenkaan, juopottelun takia. Jo heidän häissään oli reilusti alkoholia tarjolla.
– Minulle valehdeltiin jossain vaiheessa iltaa, että viina on loppu.
Seuraava liitto meni paremmin. Vaimo ei koskaan nähnyt Koittoa juovuksissa. Kuitenkin ero tuli muusta syystä 90-luvun loppupuolella.
– Se oli taloudellisesti edellistä pahempi ero, kun meillä oli taksi ja omakotitalo, vertailee Salonen kokemiaan avioeroja.
