Luonnossa liikkuminen on Matti Varjoselle mieluisaa kaikkina vuodenaikoina – Komeljanttari rakastaa Nukinrahkan, Hirvilammin suon, Toman ja Iso-Hölön erämaa-alueita

0
Matti Varjonen kuvattiin painavan harrastuksensa parissa.

Jussi Vaajasaari

Varttuneen väen viikon kunniaksi haastatteluun haettiin aktiivista eläkeläistä. Punttisalilta löytyi voimamies, 69-vuotias Matti Varjonen.

mainos

– Meillä on pitkäaikaisen tyttöystäväni kanssa monta yhteistä harrastusta. Tämä voimailuharrastus on niistä yksi. Muita ovat puutarhanhoito, lavatanssi, marjastus ja luonnossa liikkuminen, sanoo Matti Varjonen tarkoittaen elämänkumppaniaan Virva Reivoa.

Luonto ja erityisesti linnusto kiinnostavat Mattia. Joka syksy hänen pitää rakentaa kymmeniä linnunpönttöjä. Kevättalvella Varjonen vie pöntöt puihin ja puhdistelee ripustusretkillään vanhoja pönttöjä.

– Kerran nuorena miehenä pinnasin ammattikoulusta koko viikon. Mopoilin Leinmäen Houkojärvelle ja vietin päivät lintuja tarkkaillen, kertoo yhä luonnon tarkkailua harrastava lintumies.

mainos

Luonnossa liikkuminen on Matti Varjoselle mieluisaa kaikkina vuodenaikoina. Syksyinen suomaailma jaksaa kiinnostaa häntä aivan erityisesti. Talvisaikaan hän liikkuu erämaissa lumikengin.

– Soilla, ja erityisesti suon ja metsän rajapinnassa, on monipuolinen eläimistö. Monien ihmisten pitäisi käydä enemmän metsissä ja luonnossa varsinkin nyt, kun maailmassa on paljon ankeita asioita.

Laitilassa on monien yllätykseksi monipuolisesti luontokohteita ja laajat erämaat.

mainos

– Olen vienyt monia kavereitani rakastamilleni erämaa-alueille Nukinrahkaan, Hirvilammin suolle, Tomaan tai Iso-Hölöön.

Valokuvaustakin Varjonen harrastaa luontoretkillään, mutta järjestelmäkameran käyttö on vuosien mittaan vähentynyt.

– Nuorena kokeilin metsästystäkin, mutta ensimmäinen ampumani jänis ei heti kuollutkaan, joten se harrastus loppui alkuunsa, muistelee vannoutunut luonnonystävä.

mainos

Kesien lopuilla ja syksyisin Virva ja Matti kulkevat viikkojen ajan metsissä marjastamassa. Saalista kertyy mustikasta joka vuosi niin, että sitä riittää sekä itselle, sukulaisille ja ystäville että myyntiin.

– Mustikkaa keräämme aina niin paljon, että voimme tehdä joka vuosi matkan Itä-Suomen kautta Lappiin.

Teatteriharrastus tuli Matti Varjosen elämään jo 15-vuotiaana, kun Arto Vaajasaari pyysi häntä Kaivolan kesäteatteriin. Sittemmin hän on tehnyt lukuisia vahvoja luonnerooleja Myllymäen estradilla.

– Teatteriharrastus jatkuu jo viidettäkymmenettä vuotta, sanoo näyttelemiseen koukkuun jäänyt nuorekas komeljanttari.

Tietenkin linnunpönttöjen rakentajalta onnistuvat myös isommat rakentamiset ja timpurin hommat. Matti on rakentanut ystävilleen muun muassa terasseja.

– Uskon vasaran ja kirveen istuvan kaikkien ikäluokkani miesten käteen kuin luonnostaan, kun meidän jo lapsena annettiin rakennella yhtä ja toista.

Matti Varjonen aloitti kumppaninsa Virvan kanssa lavatanssiharrastuksen 2000-luvun alkuvuosina. Hän järjesti tanssikursseja Katinhännän nuorisoseurantalolla. He ovat käyneet tanssikursseilla muuallakin.

– Nuorenakin kävin tansseissa, muttei sitä voinut sanoa harrastukseksi. Vähän ehkä osattiin tanssia, juopoteltiin ja iskettiin tyttöjä.

Puutarhanhoito työllistää pariskuntaa keväästä syksyyn. Melkoisen kokoisella kasvimaalla heillä on mansikkaa, marjapensaita, maustekasveja ja monenlaisia vihanneksia.

– Me kasvateta mooratterei, sipula, räätikköi ja planttui, hauskuuttaa puutarhuri murresanoilla.