Koira on ollut ihmisen seurana ilmeisesti ainakin 15 000 vuotta, vahtimassa, puolustamassa ja ajamassa riistaa metsästäjän ulottuville. Metsästyskoiraharrastus lienee itse metsästämisen jälkeen vanhin tapa, jolla muinainen ihminen on hankkinut särvintä pöytään. Sama jatkuu tänäkin päivänä. Tosin ruuan hankkiminen koiran avustuksella ei ole enää pääasia, vaan tärkeintä lienee luonnossa liikkuminen, monenlainen luonnon havainnointi ja se, että koira on aina hyvä kaveri.
Kolme vannoutunutta koiraharrastajaa, Petteri Kaukkila sekä Veli-Matti Virtanen Kalannista ja Tapio Vuoriaho Laitilasta ovat tänä päivänä huolissaan paitsi koiristaan myös koko harrastuksen tulevaisuudesta. Vuoriahon koirat ovat olleet pitkään lomautettuina. Kaukkila kertoo ottavansa tietoisen ison riskin viedessään koirat metsään.
Kaukkila ja Virtanen ovat metsästysseurojensa petoyhdyshenkilöitä, Vuoriaho ikänsä metsällä koirien kanssa käynyt. Virtanen toimii lisäksi Kalannin Erämiesten puheenjohtajana ja istuu vielä Varsinais-Suomen Metsästäjien liiton piirihallituksessa. Ei siis puhuta mistään satunnaisista mielipiteistä, vaan miehillä on takana pitkällistä kokemusta ja vakavaa suhtautumista metsästykseen.
Miehet kertovat yksituumaisesti, että kaikkien edun kannalta on parasta, että jokaisesta petohavainnosta ilmoitetaan ja mieluummin nopeasti Petonettiin tai paikallisen metsästysseuran petoyhdyshenkilölle, jonka yhteystiedot löytyvät riistanhoitoyhdistyksen nettisivuilta.
Kaukkila kertoo olevansa intohimoinen koirametsästäjä ja luvanneensa, että ellei enää voi koiran kanssa metsästää, niin siihen loppuu koko metsästäminen.
– Kyllähän noitten petojen takia koko harrastus on hiipumassa. Vanhat metsästäjät eivät enää ota uutta koiraa, ja petojen pelossa uusia harrastajia ei tule. Eivätkä pedot ole uhkana vain metsästyskoirille, vaan ovat seurailleet myös hihnassa talutettuja tavallisia lemmikkikoiria. Koiran ulkoiluttajan kannattaakin aina tarkkailla ympäristöä, Kaukkila toteaa.
Koiran käyttäminen metsästyksessä on monessa tapauksessa loppunut siihenkin, että metsästäjälle on kotona suoraan sanottu, että meidän koiraa ei sitten metsään viedä.
– Koira on myös rakas perheenjäsen, ja sen metsään vieminen on joka kerta tietoinen riski. Itselläni metsästyskoirien harjoittelu metsässä on loppunut kokonaan. Maastoon mennään vain, kun mukana on useampi metsästäjä ja siten enemmän silmiä valvomassa. Pieni metsäalue, jonka metsästäjät voivat ympäröidä on koirille turvallinen. Isosta metsästä voi tulla vastaan mitä tahansa, kertoo Kaukkila.
Miehet sanovat yhteen ääneen mielipiteenään, että viranomaisten pitäisi ryhdistäytyä, koska poliisi ja riistakeskus eivät tällä hetkellä tunnu ottavan minkäänlaista kantaa petotilanteeseen. Tällä hetkellä tilanne on se, että asiassa pallo on heitetty metsästysseuroille, joiden pitää hakea lupaa ihmisten lähellä pyörivien suurpetojen karkotukseen ja vielä maksaa siitä luvasta.
– Asian pitäisi olla ihan päinvastoin, viranomaisilta pitäisi tulla asiasta virka-apupyyntö metsästäjille ja viranomaisten pitäisi tuosta avusta myös maksaa, Vuoriaho toteaa.
Virtanen kertoo laajemman metsästäjäjoukon mielipiteenä, että sutta ei haluta tappaa sukupuuttoon, koska se kuuluu Suomen luontoon. Mutta sellainen terve ihmisen pelko pitäisi pedolla olla, että ymmärtäisi vaihtaa maisemaa heti, kun vain huomaakin vilauksen ihmisestä.
– Tällä nykymenolla suurpedot suojellaan pilalle. Esimerkiksi Hollannissa sudet ovat jo asettuneet kaupunkien ruutukaava-alueille. Siellä sudet ovat jo kaksi kertaa hyökänneet ihmisen kimppuun, Virtanen kertoo.
– Täällä Suomessa ihmiset tuntuvat olevan eriarvoisia ihan vain asuinpaikkansa perusteella. Näille alueille ei pihoilla käyville pedoille saa millään kaatolupaa, vaan niitä pitää kattilankansien kanssa karkottaa uudestaan ja uudestaan. Pääkaupunkiseudulla kaatolupa tulee usein heti ensihavainnosta.
Virtasen mukaan puheet petojen salametsästyksestä voidaan jättää omaan arvoonsa.
– Meille lain noudattaminen on kunniakysymys jo pelkästään metsästysharrastuksen julkisuuskuvan vuoksi. Lisäksi me metsästäjät olemme aseen omistamisen vuoksi muita kansalaisia tarkemmassa seurannassa. Pari liikennesakkoa saattaa riittää aseluvan menettämiseen.
Varsinais-Suomessa petotilanne on laajentunut merkittävästi viimeisten parin vuoden aikana. Riistaa riittää ja pedot lisääntyvät. Samalla reviirit ovat pienentyneet ja pedot osuvat yhä useammin ihmisten lähelle. Vielä muutama vuosi sitten kaistaleella Kodisjoelta Kalantiin oli vai yksi susireviiri ja havaintoja pedoista tehtiin aika tasaisesti kolmen viikon välein. Nyt samalla alueella on kolme reviiriä ja havaintoja tulee viikoittain, sillä eläimillä on pienemmät alueet kierrettävänä.
– Suomessa otetaan monessa asiassa mallia Ruotsista, niin miksei tässäkin? miehet kysyvät.
Ruotsissa sudet saavat olla reviireillään rauhassa, mutta jos jollain alueella petoja alkaa olla ongelmaksi asti, niin sieltä poistetaan kerralla koko lauma, jolloin tilanne rauhoittuu selvästi.
Vuoriaho, Virtanen ja Kaukkila korostavat, että kaikista petohavainnoista pitää tehdä ilmoitus mahdollisimman nopeasti, sillä vain ajantasaisen tiedon avulla voidaan petojen liikkeitä seurata ja sen avulla saada tietoa, mitkä alueet olisivat turvallisia koirien ulkoiluttajille ja metsästyskoirille.
– Jos pedot tulevat pihalle tai lähelle kotieläintiloja, niin välittömästi soitto hätäkeskukseen, Kaukkila ohjeistaa.
Kaukkilan mukaan yksi osoitus suurpetojen määrän kasvusta on sekin, että niitä on jo alkanut jäädä autojen alle. Petojen määrä vaikuttaa myös hirvieläinkolarien lisääntymiseen, sillä pedon havaitessaan peurat ja hirvet säntäilevät mihin sattuu ja usein tielle vilkkaan liikenteen sekaan.
