Kirkkonummelainen koulu perui barokkimusiikin konsertin, sillä tapahtuma sisälsi uskonnollisia viitteitä. Tosin Opetushallituksen opetusneuvoksen mukaan kyseinen konsertti ei ole uskonnollinen tilaisuus (lähde: Yle).
Millä tiellä Suomessa ollaan? Kuulemani mukaan monia tämä maailman aika huolestuttaa, niin myös itseäni. Adventinaika ja joulun odotus on alkamassa ja Jeesus on todellakin esillä. Ainakin pitäisi olla.
Pääsääntöisesti alkava sesonki on nimenomaan joulun odotusta joululaulujen, tonttujen, lahjatoiveiden ja jännityksen äärellä. Myös meillä tontut ja joulupukki kuuluvat jouluun, mutta pääpaino on Kristuksen, eli Jeesuksen syntymäjuhlassa.
Lähellä on myös toinen suuri juhlapäivä meille suomalaisille, itsenäisyyspäivä. 6.12. nostamme siniristiliput salkoihin, laskemme kukat sankarihaudoille ja ikkunoille saatetaan sytyttää kaksi kynttilää. Ehkä television ääressä katsotaan Tuntematon sotilas -elokuvaa.
Selvää on, että muistelemme sotaveteraanien ja lottien, eli vanhempiemme tai isovanhempiemme, tekemiä uhrauksia vapautemme puolesta ja olemme kiitollisia vapaasta, itsenäisestä maastamme. Siniristilippu, kansallissymbolimme, jossa valkoisella pohjalla on sininen risti. Risti, joka symbolisoi kristillisyyttä.
Suomalaiseen kulttuuriin on vaikuttanut keskeisesti kristilliset perinteet. On tärkeää ymmärtää oman maan kulttuurihistoriaa ja perinteitä. Sitä mistä tulemme ja keitä olemme.
Omassa lapsuudessani kouluissa pidetyt aamunavaukset, seurakunnan työntekijöiden kouluvierailut ja sunnuntaiset pyhäkouluhetket kavereiden kanssa eivät loukanneet sisintäni millään tavalla eivätkä ne tuoneet turvattomuuden tunnetta. Päinvastoin sain niistä hyviä siemeniä aikuisuuteen ja ennen kaikkea lämpimän turvallisuuden tunteen.
Onneksi sain kokea ne kaikki. Toivon, että myös tässä maailman ajassa lapset saavat kokea sitä samaa, emmekä rajoittaisi lasten oikeuksia liikaa turhan pelon vuoksi tai vetoamalla vääränkaltaiseen uskonnonvapauteen.
Tiina Saari
Kirjoittaja on Laitilan kaupunginhallituksen jäsen.