Valtava somekohu olisi jollain tavalla paremmin ymmärrettävissä, jos tunnollisena tunnettu kansamme olisi tähän asti orjallisesti noudattanut ylempää tulevia suosituksia. Silloin ”kiristyneiksi” koetut ohjeistukset voisi nähdä uhkana jo äärimmilleen venyneen kansan henkiselle jaksamiselle. Totuus on kuitenkin se, että sen kummemmin minä kuin suurin osa suomalaisista ei noudattanut niitä edellisiäkään suosituksia vaan söi pääsääntöisesti mitä mieli teki.
Vuonna 2017 16,7 prosenttia 4.–5.-luokkalaisista ilmoitti, etteivät he syö lainkaan kasviksia, hedelmiä tai marjoja päivittäin. Ja kysymyksen asettelu koski siis sitä, että syökö näitä ruokia ollenkaan eikä sitä, syökö silloisten suositusten verran eli puolisen kiloa päivässä. Ja jos tuntuu siltä, että ei kai tämä nyt Laitilaa koske niin samassa kyselyssä lähes hieman alle 24 prosenttia laitilalaisista 10–12-vuotiaista ei syönyt päivittäin lainkaan kasvikunnan tuotteita. Tämä tarkoittaa sitä, että joka neljäs laitilalaisoppilas jätti päivittäiset vitamiinit väliin.
Ja meillä aikuisilla vasta jääkin herneet lautasen reunalle. Niin ikään vuonna 2017 tehdyssä tutkimuksessa miehistä vain 14 prosenttia ja naisista vain 22 prosenttia kertoi syövänsä kasviksia silloisissa suosituksissa esitetyn puoli kiloa päivässä. Tätä taustaa vasten on perusteltua kysyä, että vaikuttavatko nyt päivitetyt ravitsemussuositukset todella suomalaisten arkeen millään tavalla. Tuskinpa.
Paitsi, että kyllä ne jollain tavalla vaikuttavat. Myönnän itse tunteneeni ison pistoksen sydämessäni kuullessani, että leikkeleet pitäisi kerätä pois leiviltä. Jo vuosien ajan olen tuntenut syyllisyyttä siitä, ettei perheemme viikottainen ruokalista pidä sisällään kovinkaan monta ilmasto- ja vatsaystävällistä kasvisruokaa. Tuohon syyllisyyshermoon ravitsemussuositukset iskivät, ja median kärjistävät otsikot tekivät osumasta erityisen kipeän.
800 grammaa kasviksia on paljon, erityisesti jos tällä hetkellä ei syö niitä lainkaan. Punaisen lihan karsiminen ja leikkeleiden vähentäminen kirpaisevat, jos niihin on tottunut eikä keksi niiden tilalle maistuvia korvaajia. Mitä siis voi tehdä?
No ainakin aina voi parantaa. Esimerkiksi minä voisin olla aiempaa rohkeampi kokeilemaan erilaisia kasvisruokia. Etenkin kun jo nyt saan lapset silmilleni päivittäin huonon ruokani vuoksi.
Ehkä kuvaannollisesti seinään heitetty ruoka voisi samalla vaivalla olla joskus myös vatsayställisempää kasvisruokaa. Ja tarkennuksena edelliseen, että tarkoitin tosiaan pelkästään kuvaannollisesti. Perheessämme ruokaa ei ole heitelty seinälle enää kuuteen vuoteen, jolloin nuorempi lapsista oli hieman alle kolmevuotias.
Ja kukapa tietää, vaikka joku kasvisruokakokeiluistani osuisikin maaliinsa ja saavuttaisi tavoitellun joskin erittäin häilyväisen suosikkiruuan aseman.
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien toimittaja, joka tuskailee ruokavalintojensa kanssa lähes päivittäin.