Vekkulia menoa

0
Revontulidyynit Linnunradan seassa, sykkivä läiskä ja oranssia revontulta.

Pirjo Koski

Marraskuun alussa oli luvassa revontulia. Olimme mieheni Rikun kanssa kuvauspaikalla jo aikaisin ennen povatun näytelmän alkua. Se palkitsi, koska heti hämärän saapuessa matalalla horsontissa pötkötti vihreä revontulikaari, jonka yläosa oli erikoisen punainen.

mainos

Yhtäkkiä ilman mitään varoitusta revontulikaari alkoi kirkastua silmissä. Idän suunnalta nousevat punaiset säteet kiipesivät sekunnissa yli Otavan tähtikuvion.

Vaikutti sille, että osa revontulista olisi ollut normaaleita sykkiviä revontulia, mutta nyt ne esiintyivät eräänlaisissa pötköissä heti näytelmän alussa eikä loppuvaiheessa kuten yleensä. Revontulien yläosa koostui punaisista, korkeista säteistä sekä pilareista jotka olivat taivaankannella sikin sokin. Tutkijat kutsuvat nähtyä punaista muotoa ”jättiläismäiseksi punaiseksi yläosaksi” eikä ihan syyttä. Punainen oli hallitseva sävy ja peitti yli puoli taivasta riehakkaaksi yltyvissä reposissa.

Jotain muutakin erikoista taivaalla lymyili, nimittäin lännen ilmansuunnilla näkyivät revontulidyynit. Näytelmää seuratessa revontulikaareen dyynien viereen syntyi oranssinpunainen läiskä, joka muuttui seuratessa säteiseksi ja josta lopulta irtosi pieni vihreä erillinen sykkivä läiskä.

mainos

Tässä kohdassa kuvasimme vierekkäin ja kysyimme toisiltamme, että ”näetkö saman kuin minä”? Näytelmä oli kerrassaan hämmentävää seurattavaa eikä se noudattanut ollenkaan normaalin revontulinäytelmän kaavaa tai muotoja.

Dyynimuodot olivat niin selkeästi erillään muusta kaaresta, että ne hätinä tunnisti dyyneiksi. Dyynit näyttivät näytelmän loppuvaiheessa sykkivän samassa tahdissa kuin pikkuruinen vihreä barbababa eli revontuliin muodostunut läiskä.

Voiko auringon maksimin aika muuttaa jo olemassaolevia revontulimuotoja erilaisiksi olikin illan aikana monta kertaa kysytty kysymys? Ilmeisesti ja kuulemma voi. Elämme siis mielenkiintoista aikaa jatkoa ajatellen.

mainos

Tilasin luontomutsilta mahdollisimman monta pilvetöntä yötä, mutta saas nähdän miten käy. Joulukuu on tilastollisesti pilvisintä aikaa Suomessa, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Kirjoittaja on laitilalainen ilmiökuvaaja.