Kolme tavallisinta tilannetta, joissa olen kohdannut varpusen, ovat Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet, monen toteamus varpusten vähyydestä sekä pensasaidat pyöräillessäni.
EIPÄ juuri ole ollut Kauneimmat joululaulut – tilaisuutta, jossa ei olisi laulettu Topeliuksen runoa ”Varpunen jouluaamuna”. Mutta miksi hän otti tekstiinsä varpusen? Miksei keltasirkkua tai punatulkkua, jotka nekin syövät jyviä?
Topelius kirjoitti ruotsiksi. Tutustuttuani alkuperäiseen tekstiin ajattelen, että Topelius-parka. Käännös on hukannut hänen ajatuksiaan ja alkuperäisessä runossa näkyy suomennosta selvemmin sen tausta. Topeliuksen poika Rafael oli kuollut yksivuotiaana kirjoittamisvuotta edeltäneenä keväänä. Runo on kirjoitettu häntä muistaen.
Perinteisen pihalintumme ruotsinkielinen nimi on gråsparv, harmaavarpunen. Nimi vastaa Topeliuksen joulutunnelmaa. Säe, jota suomeksi lauletaan: ”Joulu on, koditon varpuseni onneton” on suorasanaisesti käännettynä: ”Nyt on joulu, harmaa ja ruma.”
Varpunen oli arkisen harmaa pihan asukas ja sopi lahjan saajaksi surunharmaana jouluna. Keltasirkku ja punatulkku olivat ankeaan tunnelmaan liian iloisen värisiä, ja ovat ne arempiakin kuin pihapiirin varpuset. Runo paljastaa senkin, että reilusti yli vuosisata sitten varpusia ruokittiin ainakin satunnaisesti.
MIHIN varpuset ovat hävinneet? Pikkuvarpusia kyllä näkee. Tätä on minulle ihmetellyt moni.
Topeliuksen kirjoittaessa runonsa vuonna 1859 varpusia eli runsaasti Suomen eteläpuoliskossa ja laji oli levittäytymässä pohjoiseen. Hevosten kakkaroista löytyi sulamattomia siemeniä. Viljaa ja heinää liikuteltiin runsaasti avokuljetuksissa ja aina jotain tippui.
Hevosten vaihtuessa autoihin ja viljan ja heinän säilytyksen muuttuessa keskitetymmäksi varpusten määrä pieneni melkoisesti jo 1960-luvulle tultaessa. Sen jälkeen talvilintulaskennat paljastavat 70 prosentin pudotuksen vuodesta 1975 nykypäiviin. Suunta on sama lähes koko Euroopassa ja erityisen jyrkkää kaupunkimaisilla alueilla. Mahdollisia syitä tälle on keksitty monia, mutta varmistus puuttuu.
JOS laulun varpusen haluaa jouluna nähdä, kannattaa päiväkävely suunnata taajaman orapihlaja-aidoille. Olisin halunnut antaa varman vinkin, mutta se leikattiin alas viime vuonna.
Orapihlajissa varpuset kokevat olevansa turvassa. Sieltä ne näkevät ympärilleen ja pääsevät liikkumaan paremmin kuin kuusiaidassa, joka on suosikeista kakkossijalla. Suklaanruskealakkiset, mustaa kauneuspilkkua vaaleassa poskessaan kantavat pikkuvarpuset ovat elinympäristövaatimuksiltaan paljon avarampia.
