Sanni Artiola
Rymättylässä uudenvuodenaattona kadonneen Happy-koiran etsinnät olivat mediassa isosti esillä. Etsintöihin osallistui valtava joukko vapaaehtoisia. Vaikka etsintöjä tehtiin laajasti, Happya ei lopulta löydetty. Tapaus on yksi monista, joissa vapaaehtoiset antoivat aikaansa ja osaamistaan kadonneiden lemmikkien löytämiseksi.
Vehmaalainen Iida Jalonen on aktiivinen etsijä, joka osallistui myös Happyn etsintään. Hän on toiminut jo usean vuoden ajan Vakka-Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoisena. Tällä hetkellä hän auttaa kadonneiden eläinten etsinnöissä, toimii yhdistyksen sihteerinä ja somevastaavana sekä tarjoaa ensikodin apua tarvitseville kissoille. Lisäksi hän vastaa yhdistyksen puhelimeen ja järjestää tapahtumia.
– Parasta on, kun tulee onnistumisia ja saa autettua. Vaikka jokainen ikävä asia vie palan itsestä ja niitä jää murehtimaan, saan tästä enemmän kuin mitä menetän, Jalonen kertoo.
Huoli kodittomista kissoista sai Jalosen lähtemään vapaaehtoistyöhön mukaan. Hän kertoo toimittaneensa yhden kissapentueen yhdistykselle ja samalla kysyneensä, pääseekö toimintaan mukaan.
– Tällä hetkellä minulla on ensikodissa 3-vuotias kissa Henkka. Henkka oli tullessaan kipeä ja hoikka, mutta voi jo paremmin ja uskaltaa luottaa minuun.
Ensikoti tarjoaa väliaikaisen kodin eläimille ennen adoptiota. Jalosella on kolme omaa kissaa, mutta hän on toiminut ensikotina useille kissoille ja kissanpennuille. Yhteensä yhdistyksen kautta kodin saa vuosittain 50–80 kissaa, joten ensikoteja tarvitaan jatkuvasti.
– Luopumisen hetkellä on totta kai vaikeaa, mutta kaikkia ei voi valitettavasti pitää, Jalonen hymyilee.
Henkan etsinnöissä oli mukana yhdistyksen käytössä oleva etsijäkoirakko. Jalonen kertoo etsivänsä kadonneita lemmikkejä etsijäkoirakon kanssa viikoittain, mutta etsittäviä olisi enemmänkin.
– Etsintäapupyyntöjä tulee jopa Helsingistä ja Tampereelta asti. Kaikkia tapauksia ei lähdetä heti etsimään, vaan mietimme tapauskohtaisesti, mitä tehdään. Ohjeistamalla voimme auttaa paljon.
Suurin osa etsittävistä lemmikeistä löytyy ja pääsee turvallisesti kotiin. Kiireellisissä tilanteissa etsintöihin lähdetään heti.
– Etsintä on aloitettava nopeasti, jos esimerkiksi eläimellä on lääkitystä vaativa sairaus, jokin aisti puuttuu tai kyseessä on rotu, joka ei pärjää talviolosuhteissa, Jalonen luettelee.
Etsijäkoirakko tarvitsee alkuun hajun etsittävästä. Sen jälkeen koira pystyy kertomaan suunnan ja paikan, jolta etsittävän haju löytyy. Yhdistys huolehtii loukun asettamisesta ja antaa lisäohjeet omistajalle.
– Jatkotyöt riippuvat hieman etsittävästä eläimestä. Kissoille asetetaan yleensä loukut ja hajujälki, ja koirien kohdalla grillaaminen on hyvä keino houkutella karkuria esiin.
Jalonen muistuttaa, että lemmikin katoamisen varalta olisi hyvä säilyttää eläimen karvaa esimerkiksi minigrip-pussissa ja uusia pussi vuoden välein.
– Näin saadaan varmasti tuore haju, johon ei ole sekoittunut muiden lemmikkien tai omistajien hajua. Se helpottaa etsintöjä merkittävästi, hän muistuttaa.
Eläinten hyvinvointiin liittyvä tietoisuus on lisääntynyt. Jalonen kannustaa ottamaan yhteyttä matalalla kynnyksellä, jos huoli eläimestä herää.
– Oli kyse sitten kadonneesta lemmikistä tai pihaan ilmestyneestä kissasta, niin aina saa soittaa. Kaikki ongelmat eivät näy eläimestä ulospäin.
