Sanni Artiola
Työpäivän jälkeen istu kirjoittamaan. Kirjoita noin 4–7 sivua. Polta savuke. Toista 30–40 kertaa ja kasassa on kirja, jonka voi lähettää kustannustoimittajalle.
Näin kirjoitusprosessiaan kuvailee kirjailija Jussi Marttila, Aurajoki-dekkarisarjan luoja.
— Sitä en tiedä, tuleeko sillä tavalla hyvä kirja. Sen päättävät kustannustoimittaja ja toisinaan Helsingin Sanomien kriitikko, Marttila veistelee.
Marttila vieraili tiistaina Laitilan kirjastossa. Vierailullaan hän valotti sarjan syntyä ja puhui rikoskirjallisuuden yhteiskuntakritiikistä.
Aurajoki-sarjan ensimmäinen osa käsittelee Turussa kadonneita nuoria miehiä, jotka myöhemmin löytyvät Aurajoesta. Kirja on fiktiivinen, vaikka sen tapahtumat nojaavat todellisiin tapahtumiin.
— Kirjoitin ensimmäistä osaa Veden varaan melko laiskasti vuosina 2016–2019. Kun Tammen kustantaja kysyi, olenko kuvitellut kirjoittavani jatkoa tälle, en ollut. Mutta sen jälkeen se oli helppoa kuvitella, Marttila kertoo.
Tähän mennessä sarjaa on julkaistu kolmen kirjan verran ja neljäs osa on työn alla. Se kantaa työnimeä Julmuutesi rytmi.
Sarjan päähenkilö on yksityisetsivä Janatuinen, ja taustalla on kirjailijan omakohtainen kokemus yksityisetsivänä.
— Suomalaisessa rikoskirjallisuudessa yksityisetsiviä nähdään harvoin. En ole poliisi tai rikostoimittaja, ja halusin kirjoittaa omasta ammattitaidosta käsin.
Marttila kokee ongelmallisena, että rikoskirjallisuudessa rikoksia tarkastellaan usein poliisin näkökulmasta.
— Kirjoissa toistuu sama kaava; rikokset johtuvat pahuudesta ja poliisit asetetaan sankareina jalustalle. Rikokset saattavat ratketa, muuta parantaako se kenenkään elämää, Marttila pohtii.
Hän viittaa myös kahdeksan vuoden takaiseen tapaukseen, jossa Facebookin suljetussa Poliisit-ryhmässä käytiin rasistisia keskusteluja.
— Voiko tällaisia asioita vain sivuuttaa, vaikka kirjoittaa fiktiota? Minusta ei.
True crime eli todellisista rikoksista kertovat kirjat ja podcastit ovat kasvattaneet suosiotaan. Marttilan mukaan genreen liittyy eettisiä kysymyksiä.
— True crimen toinen puoli on se, kun rikolliset julkaisevat elämästään kertovia kirjoja, joissa glorifioidaan rikoksia ja rikoksentekijöitä.
Aurajoki-sarjan ensimmäisen osan kannessa luki virheellisesti true crime -dekkarisarja. Virhe huomattiin vasta siinä vaiheessa, kun kirja oli painossa.
— Aurajoki-sarjassa esimerkiksi ajankohdat täsmäävät, mutta en väitä, että tapahtumat olisivat edenneet juuri niin kuin olen ne kirjoittanut, Marttila sanoo.
