Maija Ala-Jääski
Monelle lauha ja lumeton talvi on mieleen, mutta ei välttämättä maanviljelijälle. Pellossa talvehtiville viljelykasveille, syysviljoille, nurmelle ja mansikoille, talvi ilman pakkasta ja lunta tietää yleensä ongelmia.
– Tämä talvi on ollut viljelykasveille todella haastava. Yksi syy siihen on se, että täällä lounaisessa Suomessa routaa on vain nimeksi, paikoin ei lainkaan, taustoittaa kasvintuotannon asiantuntija Anna-Sofia Koivu Länsi-Suomen Proagriasta.
Kun säätilat vaihtelevat nollan molemmin puolin, routaa ei ole. Kun välillä sataa vettä ja välillä lunta, niin maa ja samalla kasvien juuret sulavat ja jäätyvät vuorotellen. Tämä vuoroliike katkoo kasvien juuristoja.
– Routa olisi toivottavaa myös siksi, että routa muokkaa peltomaan rakennetta. Viime syksynä osa sadonkorjuutöistä jouduttiin tekemään märissä olosuhteissa ja tämä aiheutti myös ylimääräistä tiivistymistä peltoihin. Jos maa routisi nyt normaaliin tapaan, niin tämä tiivistyneen maan rakenne muuttuisi kuohkeammaksi, kertoo Koivu.
Kuohkea peltomaa on kovaksi tiivistynyttä maata tuottoisampaa.
Toinen, tänä talvena mahdollisesti kasvituhoja aiheuttava asia, on vesi.
– Mikäli pellon vesitalous ei ole kunnossa, vaan sade- ja sulamisvedet jäävät peltoon makaamaan, niin kasvit ovat vaarassa hukkua. Kasvien peittona makaava vesi tai jää luo hapettomat olosuhteet ja niissä kasvien on mahdotonta selviytyä.
Hän muistuttaa miten tärkeää on hoitaa peltojen salaojitukset ajoissa kuntoon.
Kasvien kannalta olisi parempi, että maa jäätyisi ensin ja sitten jäätyneen maan suojaksi sataisi pysyvä lumipeite.
– Jos nyt märän maan päälle sataa lunta, niin tämä luo otolliset olosuhteet homeelle ja muille viljelykasveja vahingoittaville sienitaudeille.
Talvikeleillä on maataloudelle merkitystä siitäkin syystä, että syysviljojen viljelyala on ollut kasvusuunnassa.
– Tähänkin on ollut osasyynä sää. Viime vuosina kevät ja alkukesä ovat olleet hyvin kuivia. Jopa siinä määrin, että kuivuus on hidastanut keväällä kylvettyjen siementen kasvuun lähtöä. Sen sijaan syksyllä kylvetty vilja kasvattaa juuret ennen talvea ja näin kasvit pystyvät imemään kosteutta syvemmältä maasta.
Maanviljelijöitä on kannustettu siihen, että edes osalla pelloista olisi talviaikainen kasvipeitteisyys. Tämä varmistaa arvokkaiden ravinteiden pysymisen maassa.
– Näistä syistä viljelijöille on suositeltu, että tilan viljelykierrossa olisi mukana myös syysviljoja. Toki on niin, ettei syysviljojen kasvattaminen sovi kaikille peltolohkoille, esimerkiksi tulvaherkille alueille, toteaa Koivu.
Talven aiheuttamia tuhoja on vielä liian aikaista arvioida. Vasta kevät näyttää, miten pellossa talvehtineiden viljelykasvien kasvu lähtee vauhtiin.
– Harvemmin kuitenkaan käy niin, että talvi tuhoaisi kaikki kasvustot.
Metsätöitä on jäänyt rästiin
Metsäalalla routaantumaton maa on aiheuttanut ylimääräistä työtä ja töiden viivästymisiä.
– On selvää, että kun maa ei ole roudassa, niin metsätöiden yhteydessä puiden juuristot ovat vaarassa. Ajourista syntyy pehmeään maahan painaumia ja näin juuristo katkeaa. Onneksi motohakkuissa tilannetta voidaan helpottaa niin, että kuski kasaa karsittuja oksia eteensä ajouralla ja näin maahan saadaan kantavampi rakenne, selvitti metsäasiantuntija Markku Haapaniemi Lounametsästä.
Osa tälle talvelle ajoitetuista hakkuista on kuitenkin tekemättä epäsuotuisten kelien takia.
– Pehmeän maan takia koneilla ei ole ollut mitään asiaa korpikuusikoihin, rantavyöhykkeille tai niille metsäpalstoille, mitkä sijaitsevat peltoteiden takana. Rästiin jääneitä metsäpalstoja on paljon. Vaikka maa vielä jäätyisi, niin emme silti saa menetettyä aikaa umpeen, vaan osa töistä siirtyy, harmitteli Haapaniemi.
Tilanne on ikävä myös siitä syystä, että tällä hetkellä puukauppa vetää ja hintatasokin on hyvä.
Haapaniemi muistutti, että puut eivät ole niin herkkiä vaihteleville keliolosuhteille kuin peltokasvit.
– Poikkeuksena tästä on juuri istutettu taimikko. Saattaa käydä niin, että vuorotellen sulava ja jäätyvä maa nostaa taimen ylös. Näin tapahtuu jos maaperä on hyvin hienojakoista. Jos siis tilalle on istutettu viime keväänä mäntyjä tai kuusia ja maaperä on hienojakoista, niin kannattaa käydä tarkastamassa tilanne ennen kevään tuloa. Ylösnousseet taimet voi hyvin työntää takaisin maahan.
Lumettomassa talvessa on kuitenkin myös etunsa.
– Tuhohyönteiset, kuten kirjanpainajat, talvehtivat karikkeen seassa. Nyt kun maassa ei ole eristävää lumipeitettä ja jos saisimme tähän helmikuun loppuun vielä 10–20 asteen pakkasjakson, niin se harventaisi tuhohyönteiskantaa huomattavasti.
