Ohi ovat ne ajat, kun elokuvan sankarin piti olla nuori, komea ja lihaksikas. Nyt sankarilla saa olla ryppyjä, pientä muistihäikkää, eikä rollaattorikaan menoa haittaa.
Viime viikkoina leffateattereissa on pyörinyt useampi elokuva, jossa pääroolissa on iäkäs ihminen. Nämä elokuvat ovat paljon koskettavampia kuin Bridget Jones tai Levoton Tuhkimo. Aivan kuten elämäkerrassa, tarina vain on isompi, kun elettyä elämää ja ajettuja kilometrejä on enemmän.
Raumalla pyöri päivänäytöksenä elokuva nimeltä Thelma. Elokuvaelämys oli erikoinen, sillä salissa oli hipihiljaista. Päivänäytöksessä oli vain kaksi katsojaa: minä ja kaverini. Elokuvan jälkeen harmitti, ettei yleisö ole löytänyt tätä leffaa.
Elokuvan sankarina on 93-vuotias isoäiti Thelma, joka joutuu huijarin uhriksi. Thelma päättää hankkia huijarilta rahat takaisin ja siitä alkaa hulvaton takaa-ajo halki suurkaupungin. Elokuvassa naurattavat Mission Impossible -kohtaukset, jotka kuvaavat hauskasti, mitä vanheneminen on. Iäkkäälle isoäidille portaitten kiipeäminen on yhtä vaativaa hommaa kuin toimintasankarin roikkuminen helikopterin jalaksessa.
Elokuvan jälkeen ei tarvitse koskaan pohtia, oliko elokuva näkemisen arvoinen. Jos leffan aikana on itkenyt ja nauranut, niin elokuva on hyvä. Thelma on.
Uudenkaupungin Pohjola-Norden oli tilannut Uudenkaupungin elokuvateatteriin ruotsalaiselokuvan, joka on saanut Ruotsissa suursuosion. Den Sista Resan (Viimeinen matka) kertoo eläkkeelle jääneestä opettajasta, joka on muuttunut nuupahtaneeksi, hiljaiseksi mieheksi. Poika Filip saa idean viedä isänsä matkalle Ranskaan kokemaan uudelleen ne onnelliset hetket, joita he ovat viettäneet Nizzassa. Matkaan lähdetään vanhalla oranssilla Renault 4:lla.
Reissu ei tietenkään suju, kuten poika otaksuu. Jo matkalla isä joutuu sairaalaan, mutta lopulta onnellisiakin hetkiä koetaan. Elokuva kertoo kauniisti vanhenemisesta ja kuvaa myös, miten vaikeaa lasten on hyväksyä vanhempiensa muuttumista. Elokuva palkitsee katsojan myös kauniilla maisemakuvilla. Leffan jälkeen teki heti mieli varata matka Nizzaan.
Tove Janssonin Kesäkirja on levollinen elokuva. Isoäiti ja Sophia-tyttö viettävät kesää saaressa. Suurin seikkailu on nukkua päiväunet teltassa ja joutua myrskyn keskelle.
Elokuvassa ei tapahdu paljon, silti se saa kyynelehtimään. Kesäkirja saa liikkeelle tunteita, muistoja ja ajatuksia. Omassa mielessä seikkailivat muistot lapsuudesta – juuri tuollainen oranssi teltta meilläkin oli, tuota kappaletta isoäitikin kuunteli – ja toisaalta tarinan kulkiessa tulee käsitelleeksi myös omaa vanhenemistaan.
Klaus Härön Ei koskaan yksin koskettaa toisella tavalla. Elokuvan pääosassa on ikääntynyt Abraham Stiller, joka pelasti juutalaispakolaisia joutumasta keskitysleireille.
Elokuva ei itketä katsojaa, vaan käsittelee aihetta dokumentaarisen toteavasti. Koskettavinta on historian kuva, ja sen kohtaaminen, miten julma ihminen voi olla. Tänä päivänä elokuvan sanoma on erityisen ajankohtainen.
On hienoa, että ikääntyneet nostetaan elokuvissa sankarien rooliin. Julkisessa keskustelussa kun vanhusten kunnioitusta ei juuri näy.
Teija Uitto
Kirjoittaja on rakastaa elokuvia, pieniä leffateattereita ja popcornin tuoksua.