– Tämä tapaaminen ei ole vain kunnianosoitus menneille. Se on kokoontumista yhteen ajattelemaan yhä jatkuvaa sorron historiaamme. Se on tarina urheudesta ja lannistumattomasta luonteesta.
– Taistelemme, jotta jatkossa Ukrainan kansallislaulu soisi katkeamatta kaikkialla Ukrainassa, Viktoria Hulenko lausui Laitilan ukrainalaiset ry:n järjestämässä muistotilaisuudessa maanantaina.
Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa 24. helmikuuta 2022. Sota on jatkunut jo kolme vuotta ja 1 096 päivää.
Sota toi Laitilaan useita ukrainalaisia, sillä vuosi sitten heitä oli Laitilassa yhteensä 330. Yksi Laitilaan perheineen muuttaneista on Oksana Balkina. Hän oli myös paikalla toritapahtumassa, jossa oli tarkoitus muistuttaa siitä, että sota on yhä käynnissä.
Toritapahtumassa kuultiin muun muassa Ukrainan kansallislaulu, tarinoita Ukrainasta sodan alkuajoilta sekä muistutuksia siitä, että tulevaisuus on valoisa. Siihen paikalla olleet uskovat, vaikka tilaisuus toi kyyneleet monen silmiin.
– Emme olisi koskaan voineet kuvitella, että päätyisimme Suomeen. Otimme mukaamme vain alusvaatteet, asiakirjat, kissan – ja uskon siihen, että selviäisimme. Laitilassa asumme perheenä, olemme saaneet töitä ja voimme tarjota perheelle kaiken tarvittavan normaaliin elämään. Perheemme rakastaa Laitilaa, ja haluamme jäädä juuri tänne, Balkina kertoo.
Balkinan perhe on kotoisin Mykolajivin kaupungista Etelä-Ukrainasta. Heidän kotinsa sijaitsee rintaman välittömässä läheisyydessä, sillä taisteluja käytiin vain 40 kilometrin päässä.
Kahden viikon kellarissa olon jälkeen perhe pakeni kaupungista 8. maaliskuuta 2022. Lopulta he päätyivät tuttujen ihmisten kautta Suomeen ja Laitilaan, sillä tärkeintä oli turvallisuus.
– Nousimme ylös vain tulitusten välissä ruokkiaksemme lapset ja käydäksemme vessassa. Se oli todella pelottavaa. Jätimme ruokaa eri puolille asuntoa siltä varalta, että jos talo sortuisi, voisimme löytää jotain syötävää. Se oli kammottavaa – valmistautua sellaisiin tilanteisiin.
– Lapset käyttäytyivät kuin aikuiset ja noudattivat kaikkia ohjeita. Hysteriaa ei ollut. Olen ylpeä heidän sitkeydestään.
Vaikka sodan alkamisesta on jo kolme vuotta, tulitetaan juuri esimerkiksi Mykolajivin kaupunkia edelleen joka päivä. Sodan kauheudet eivät unohdu, kuten ei myöskään päivä, jolloin kaikki alkoi.
– Muutimme uuteen asuntoomme 26. joulukuuta 2021. Ehdimme asua siellä vain hetken. Tuona yönä, kun kaikki alkoi, nousin peittelemään lapset ja varmistamaan, että kaikki on hyvin. Kuulin ensimmäisen räjähdyksen, mutta ajattelin sen olevan jokin kodinkoneen aiheuttama häiriö.
– Kun pääsin makuuhuoneesen, kuului toinen räjähdys. Se oli niin voimakas, että kaikkien autojen hälyttimet alkoivat soida. Silloin ymmärsimme, että tilanne oli vakava.
Sota on noussut uudelleen otsikoihin mahdollisten rauhanneuvottelujen myötä. Keskusteluja on käyty, mutta ainakaan alkuviikkoon mennessä Ukraina ei ole ollut niissä aktiivisena osapuolena, vaan keskusteluja ovat johtaneet Venäjän ja Yhdysvaltojen presidentit Vladimir Putin ja Donald Trump. Aihe on aiheuttanut keskustelua maailmalla, mutta etenkin ukrainalaisten keskuudessa.
– Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että tällainen ei ole hyväksyttävää. Maailman on ymmärrettävä, ettei tämä pysähdy Ukrainaan. Ukraina on uupunut, mutta ei koskaan antaudu. Presidenttimme puolustaa maansa, kansansa ja alueidensa koskemattomuutta loppuun asti.
– Trumpin lausuntojen suunta ja sävy pelottavat. Putin taas on viimeinen ihminen maailmassa, jonka kanssa voi tehdä sopimuksia. Hänen tapansa manipuloida faktoja ei jätä mahdollisuuksia. Hän riisti meiltä rakkaimpamme – poikamme, veljemme, isämme ja lapsemme, Balkina lausuu.
Torijuhlassa laulettu Ukrainan kansallislaulu piti sisällään kaiken tämän sodan kauheuksista uskoon ja valoon. Kuten Hulenko puheessaan kertoi, tavoitteena on, että tulevaisuudessa kaikki ukrainalaiset voivat vailla pelkoa laulaa oman maansa kansallislaulua joka puolella maata.
– Seuraamme joka ilta uutisia ja soitamme päivittäin sukulaisillemme. Kävin itse viime keväänä Ukrainassa, ja kaikki oli muuttunut. Kivun määrä, jonka Ukraina kokee, on valtava. Ja se on niin uskomattoman kaunis maa. Toivon joka päivä rauhaa, mutta ennen sitä kiitän ääneen ja sydämessäni Suomea, Balkina päättää.
