Inga Nuojua
Kun aikoinaan asetuimme ukon kanssa saman katon alle, oli molemmilla takanaan jo vuosia itsenäistä elämää. Kummaltakin löytyi muun muassa pari pikkukattilaa. Perheen kasvaessa ne osoittautuivat liian pieniksi, mutta ei tullut mieleenkään hyvien teräskattiloiden hävittäminen. Kirppareita ei siihen maailmanaikaan ollut. Niinpä kattilat majailivat kaapin perillä ja seurasivat muutoissa.
Kun omat lapset suuntasivat siivilleen, pidin huolen, että pikkukattiloita lähti mukaan opiskelijakämppään. Olin hyvilläni kaapista vapautuvasta tilasta, mutta ilo oli lyhytaikainen. Kun jäimme ukon kanssa kaksistamme, huomasin, että pikkukattiloille olisi taas käyttöä. Ei muuta kun semmoisia ostamaan, kun en kehdannut mennä niitä opiskelijoiltakaan ulosmittaamaan. Lyhytnäköisyydestä annoin itselleni parit puhuttelut.
Kului muutama vuosi. Kas kummaa. Tyttären perheessä ei ollut enää tarvetta pikkukattiloille. Hän kiikutti ne meille. Voi hyvä ihme. Ladoin niitä taas päällekkäin kaapin syvyyksiin ja päätin, että jos minussa vielä henki pihisee silloin, kun lapsenlapset muuttavat omilleen, työnnän niitä heille ilman palutusoikeutta.
Samaan aikaan ikääntymisen myötä luontainen laiskuuteni kehittyi huippuunsa. En ole ikinä ollut mikään kummoinen kokki. Kunhan jollakin on päivittäin nälkää siirretty. Ukko voisi kertoa useammankin tarinan tarjoamistani erikoisuuksista, joitten kohdalla hän on epäillyt, että tuuli on keittokirjan sivuja käännellyt prosessin aikana. En ole viitsinyt valistaa, että keittokirja ei ole ollut käytössä ollenkaan, mutta kaikki raaka-aineet ovat kyllä olleet ihmisravinnoksi kelpaavia. Ukon kunniaksi on sanottava, että ei ole ruuasta valittavaa tyyppiä.
Pikkuhiljaa ruvettiin tekemään monen päivän ruokamäärä kerralla. Pakastettiin annosrasioissa. Ne piti kuitenkin kattilassa lämmittää ja pakasterasiat tiskata perusteellisesti, sillä useimmat pääruuat sisältävät rasvaa. Miksei ruokaa voisi pakastaa suoraan pikkukattilassa. Säästyisi yksi vaihe. Ei muuta kuin kokeilemaan.
Hyvin pelitti. Samalla huomasin, että lasitettu terassi päihittää kylmänä vuodenaikana säilytyspaikkana kylmiön ja pakastimen ja on ihan ilmaista kylmää. Sinne voi raijata tulikuumat sopat jäähtymään ja jättää seuraavaa nälkää odottamaan.
Nyt metodi on kehitetty huippuunsa. Kana- ja lihakeittoa runsaalla kasvismäärällä höystettynä tehdään meillä kymmenen litran kattilalla. Kun keitto on valmista, kaivan kaikki pikkukattilat näytille. Ukko annostelee niihin höyryävänä päiväannokset ja minä vien jäähtymään. Leivinlautojen päälle kertyy pitkä rivistö, oikea kattilakavalkadi. Pakastettuna säilyvät siihen asti, kunnes tarvitaan pikaruokaa.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva biologi, joka on kotoisin Laitilasta.