Ukrainasta Laitilaan ennen sotaa, 4,5 vuotta sitten, muuttanut Lesia Viljanen seuraa kiinnostuneena kotimaansa uutisia. Hän on kotoisin keski-Ukrainasta.
– Sota ei ole rauhoittunut. Drooneja on paljon, Viljanen kertoo Tiihosen kahvilassa, johon hänet on pyydetty kertomaan ukrainalaisten näkemyksistä.
Neuvottelut tulitauosta eivät vakuuta ukrainalaisia. Uutisissa on tällä viikolla kerrottu, että Venäjä olisi suostunut merenkulun rauhoittamiseen Mustallamerellä, kunhan Yhdysvallat lieventää Venäjän-vastaisia pakotteitaan. Silti ihmiset Ukrainassa epäluuloisia. Venäjään ei luoteta.
– Trump ja Putin sanovat, että hyökkäykset lopetetaan, mutta Venäjä ei lopeta. Ilmahälytyksiä on ympäri Ukrainaa.
Venäjän kanssa lähentynyttä Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpia Viljanen pitää bisnesmiehenä. Neuvottelut tulitauosta ovat hänestä hyviä, mutta tuloksista hän levittää käsiään.
– En tiedä. Katsotaan.
Mahdolliset alueluovutukset rauhan hintana tuntuvat ukrainalaisille jo ajatuksena raskaita. Viljanen kertoo, että Ukrainan uhraukset ovat jo valtavat.
– Paljon on sotilaita, mutta myös siviilejä, kuollut ja invalideina.
Tuhoutuneiden teiden, tehtaiden, koulujen ja sairaaloiden lisäksi ihmisten henkiset traumat ovat valtavat.
– Lapsi herätetään yöllä ja menee kellariin tai pommisuojaan, Viljanen kertoo esimerkin.
Myös työvoimasta on Ukrainassa pulaa.
Lesia Viljanen seuraa ukrainankielisiä uutisia radiosta ja verkosta, mutta myös suomalaisilta mediasivustoilta. Hänestä uutisointi on kahdessa maassa samantyylistä. Suomenkielisen miehensä kanssa hän puhuu sodan käänteistä.
Lesia Viljasen siskon mies ja siskon poika ovat palvelleen Ukrainan armeijassa, muun muassa Donetskissa ja Dniprossa.
– Siskon mies on nyt tullut takaisin kotiin.
Lesia Viljasen maatilalla asuva sisko on kiireinen töissään, mutta Ukrainassa asuvan äitinsä kanssa hän juttelee joka päivä.
Viime viikolla Suomessa vieraillut Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on Viljasen mielestä hoitanut vaikean tehtävänsä hyvin.
– Ukrainassa on vaikea aika. Hänellä on varmasti tosi paljon stressiä.
Viime kerran Lesia Viljanen kävi Ukrainassa kaksi vuotta sitten. Kotikunnan hautausmaa oli kasvanut kooltaan, eikä se varmasti ole jäänyt siihen.
– En tiedä, mitä saa odottaa huomiselta.
