Maaliskuun loppupuolen aurinko paistaa ikkunaan, ja huomaan lasin ulkopinnalla lämmittelevän kärpäsen. Kuvan ottaminen sen alapuolelta onnistuu helposti. Vaikka se suurilla verkkosilmillään havaitsee pienenkin liikkeen, niiden näkökenttä ei ylety otuksen alle. Ei tarvitse, koska sieltä ei normaalisti kukaan hyökkää.
KÄRPÄSIÄ tunnetaan pelkästään Suomesta yli 4200 lajia. Siihen mahtuu monen alan erikoisammattilaista. Niissä on tärkeitä pölyttäjiä, ravinteiden kierrättäjiä sekä petoja ja loisia, jotka pitävät saaliidensa määriä tasapainossa.
Ruokana niitä suosivat erityisesti hämähäkit ja sammakot. Sekä monet pikkulinnut, kuten me kaikki me varmaan tiedämme. Virallisen tylsän nimistä harmaasieppoa onkin näillä seuduin kutsuttu eloisammin kärvässiepoksi.
Vaikka tiedän kärpäskuvani olevan huono lajin tunnistamiseen, laitan sen asiantuntijoille toiveena saada jonkin tason määritys. Sellaisen saankin. Karvajalka edustaa jotakin Suomen raatokärpästen heimon 25 lajista.
Raatokärpänen. Ikävä nimi hyödyllisille otuksille. Koiraakin paremman hajuaistinsa ansiosta ne äkkiä löytävät kuolleet eläimet, joiden ruumiiseen ne laskevat munansa. Alle vuorokaudessa munasta kuoriutuu valkoinen pötkylä, toukka, joka alkaa syödä ympärillään olevaa lihaa. Ja kun niitä on satoja, tuhansiakin, ne hävittävät raadon, jossa muuten pitkään lisääntyisivät monenmoiset ihmisellekin ikävät bakteerit ja virukset.
JATKOSODAN aikana tuotiin lääkärin vastaanotolle lavan seutuun haavoittunut kaukopartiomies, jonka saaminen sinne oli kestänyt yli viikon. Haava oli peitetty sotkuisilla sideharsositeillä. Kun ne poistettiin, haava-alue kuhisi raatokärpäsen toukkia. Lääkäri pyyhkäisi toukat pois ja hämmästyi nähdessään haava-alueella puhtaan ja siistin uudiskudoksen. Märkimisestä ei ollut merkkiäkään. Lääketieteessä käytetään edelleenkin hyväksi tätä raatokärpäsen toukan kykyä puhdistaa märkivä haavauma-alue ja puhtaita raatokärpäsen toukkia on saatavissa kaupallisena tuotteena.
Raatokärpäset viihtyvät aurinkoisilla paikoilla ja asutuksen lähellä. Ne ovat tavallisia myös jäteasemilla ja tunkioilla. Ja siitä tulee ongelma. Ne lentävät usein sisälle rakennuksiin ja laskeutuvat ruokaan sen jälkeen kun niiden jalkoihin on tarttunut kaikenlaista. Kuten bakteereja ja viruksia.
Raatokärpäsistä on ihmisen kannalta siis sekä hyötyä että harmia. Paras tapa vähentää jälkimmäistä on käyttää ikkunoissa kärpäsverkkoja ja pitää ruuat suojassa. Kärpäslätkä on hyvä täsmälääke sisään päässeelle surisijalle. Yleinen myrkyttäminen sitävastoin tuottaa usein enemmän haittaa kuin hyötyä.
