Laitilalaissyntyisen Piia Astilan akvarellitöitä on esillä 28.4. saakka Laitilan kirjastossa. Ensimmäisen näyttelynsä hän piti vuonna 2009 Kulttuurikeskus Untamalassa ja nyt kirjastossa oleva Kesää kohti -niminen näyttely on Astilan kahdeksas yksityisnäyttely.
Yhteisnäyttelyjä muiden taiteilijoiden kanssa hän on ennättänyt pitää saman verran.
AKVARELLIMAALAUS on ollut osa Salossa viime vuodet asuneen Astilan elämää jo reilun 20 vuoden ajan. Mielenkiintoa ja haastetta maalaamisessa riittää, sillä kehittymistä tapahtuu koko ajan, ja aina voi löytää uutta tai uudistua itse.
– Nyt minulla on hempeiden värien kausi, hän sanoo ja esittelee töitään, joissa esimerkiksi koivunrungot hehkuvat pehmeää purppuraa ja taivasta korostaa värien ilotulitus.
Akvarellimaalauksen saloihin hän on perehtynyt esimerkiksi kansalaisopistossa ja Suomen Akvarellitaiteen yhdistyksen järjestämillä kursseilla.
”Maalaamalla lisään omaa hyvinvointiani, mutta maalausten kokemisenkin tiedetään edistävän hyvinvointia.”
NÄYTTELYN uusimmat työt ovat hiljattain syntyneitä ja vanhimmat ovat viiden vuoden takaa. Myyntinäyttelyssä on kaikkiaan esillä 21 taulua.
Kesää kohti -näyttelyssä pääosassa on luonto.
– Saan itse luonnosta valtavasti voimaa. Otan paljon luontokuvia, jotka toimivat usein myös inspiraationa maalatessa.
LUONNOSSA liikkumisen lisäksi hän sanoo maalaamisen sekä taiteen ja kulttuurin yleisemminkin vahvistavan ja lisäävän hyvinvointia. Kulttuurihyvinvoinnin ja terveyden edistämisen asiantuntijan tehtävissä työskentelevänä hän tietää, mistä puhuu.
– Maalaamalla lisään omaa hyvinvointiani, mutta maalausten kokemisenkin tiedetään edistävän hyvinvointia. Koen, että kyse on oikeastaan taiteilijan ja yleisön välisestä dialogista.
Maalaamista Astila pitää hyvin voimaannuttavana.
– Olen aina maalannut ja saan siitä paljon energiaa. Olen yleensäkin tehnyt paljon käsilläni, esimerkiksi askarrellut, tehnyt koruja ja ommellut.
”Olen aina maalannut ja saan siitä paljon energiaa.”
RUNOJEN kirjoittamisen hän aloitti viitisen vuotta sitten.
– Teen juuri nyt ensi vuonna julkaistavaa runokirjaa, hän kertoo.
Tai oikeastaan kyse on runoja ja akvarelleja yhdistävästä projektista, sillä Astila kirjoittaa runoja valokuvista, joista taas syntyy maalauksia.
– Aiemmin olen yhdistellyt akvarellin ja tanssimusiikin, kun maalasin itseäni voimauttavien musiikkikappaleiden pohjalta. Harrastan lavatansseja, joten tanssimusiikki ja tanssilavakulttuuri on minulle tärkeää.
ENNEN kaikkea hän kokee omakseen ilon välittämisen, olipa kyse sitten maalaamisesta tai runojen kirjoittamisesta.
– Haluan vahvistaa positiivisia kokemuksia ja tunteita. Pidän sitä tässä ajassa erittäin tärkeänä.