– Kun vappuaattona viimeinen asiakas lähti, tuli tyhjä olo, että tässäkö se nyt oli, yrittäjä, kosmetologi Leena Launonen kertoo.
Tyhjä tunne tuli, vaikka Leena on valmistautunut eläkkeelle jäämiseen. Hänen puolisonsa Juhani Launonen jäi eläkkeelle pari vuotta sitten.
– Ensin ajattelin lopettaa työt jo silloin, mutta en sitten kuitenkaan malttanut, vaan siirryin tekemään kolmepäiväistä työviikkoa. Se oli hyvä ratkaisu, pehmeä lasku elämänmuutokseen.
Launonen on nauttinut jokaisesta työpäivästä. Niitä ehti kertyä kosmetologina 45 vuoden aikana aikamoinen määrä. Pari vuotta työuran alussa hän oli palkkatyössä Turussa.
Sitten puolison työ toi Laitilaan, ja Leena päätti perustaa tänne oman hoitolan.
– Aluksi minulla oli hoitohuone kerrostalossa. Kun sitten muutimme omakotitaloon, pidin ensin hoitolaa kodin yläkerrassa. Sitten rakensimme piharakennuksen, ja sinne hoitolan.
Leena on tehnyt kasvo- ja jalkahoitoa, päähierontaa ja vyöhyketerapiaa. Asiakkaista on tullut vuosien varrella tuttuja ja ystäviä.
– Olen saanut myötäelää heidän kanssaan monenlaisia elämänvaiheita, Leena sanoo. Työstä luopuminen on ollut haikeaa mukavien asiakkaiden vuoksi.
– Ihmisistä ja heidän hyvästä palautteestaan olen saanut voimaa. Myös kolme kovaa koota ovat tuoneet energiaa, kävely, kuntosali ja kuorolaulu. Laulaminen D´ameni-kuorossa on pitänyt mielen virkeänä, ja liikunta paikat kunnossa.
Vapusta Leena jäi silti eläkkeelle, sillä hänellä on vielä toteuttamattomia haaveita. Leena, hänen puolisonsa ja perheen koira Reetu ovat kiertäneet vuosien mittaan 17 kansallispuistoa.
– Kansallispuistoja on yhteensä 42, eli aika monta on vielä kokematta. Jos vain ehdimme, kierrämme ne kaikki.
Launoset rakastavat luonnossa liikkumista ja lintujen bongailua. Usein matkaan otetaan mukaan myös kanootti, jos kansallispuistosta löytyy melontapaikka.
– Oli hieno kokemus mennä vuolasta Oulanka-jokea 35 kilometriä. Sinne haluaisin mennä uudestaan.
Leena kehuu Kuusamon alueen Oulangan, Riisitunturin ja Hossan kansallispuistojen maisemia. Myös Urho Kekkosen kansallispuisto Sodankylän ja Inarin kuntien alueilla on hänestä tutustumisen arvoinen kohde.
– Viime vuonna vaelsimme Kilpisjärveltä Norjan puolelle ja ihastuimme Norjaan. Sinne aiomme lähteä taas kesällä. Syksyllä voisimme sitten kiertää taas jonkin kansallispuiston Suomessa.
Leena ei usko, että tekemisestä tulee puutetta eläkeläisenä. Pelkästään omakotitalon puutarhassa riittää tekemistä. Heillä on myös Lappeenrannassa kesäpaikka, jossa olisi mukava ehtiä olla enemmän.
– Meillä on kolme lasta ja kuusi lastenlasta. Eiköhän niitä lastenhoitovuorojakin nyt kerry enemmän, hän naurahtaa.
Lisäksi Leena suunnittelee aloittavansa syksyllä jonkin uuden harrastuksen.
– Nuorena tein käsitöitä, mutta sitten työkiireiden vuoksi ne jäivät. Nyt voisin mennä Vakka-opistoon jollekin kädentaitojen kurssille, hän suunnittelee.
Leena on onnellinen, että voi jäädä eläkkeelle terveenä, ja voi nauttia vapaista vuosista.
– Elämästähän ei koskaan tiedä. Kun muutimme Laitilaan, arvelin, että asumme täällä 2–3 vuotta, mutta niin vain olemme olleet täällä yli 40 vuotta, emmekä täältä enää muutakaan.
Hänellä on kiintymyssuhde useaan kaupunkiin: Laitilan lisäksi synnyinkaupunkiin Lappeenrantaan, josta hän muutti vanhempiensa kanssa jo 3-vuotiaana Uuteenkaupunkiin. Kun Leena kävi lukiota, perhe muutti Turkuun.
– Jokainen kaupunki on minulle rakas. Hassua sinänsä, että Uudenkaupungin kesää en tunne lainkaan, kun lapsuuden kesät vietin aina Lappeenrannassa. Uudenkaupungin jälkeen tuntui kummalliselta muuttaa Laitilaan, mutta hyvin olemme täällä viihtyneet, hän sanoo ja hymyilee.
