Yksi itsenäisen Suomen ensimmäisistä säädetyistä laeista oli kieltolaki, jolla kiellettiin alkoholin myynti ja valmistus. Tämän lain katsottiin edesauttavan raittiutta ja tätä kautta myös suojelevan naisia ja perheitä alkoholin haitoilta. Sen sijaan kieltolaki synnytti laittoman, mutta tuottoisan ansaintamahdollisuuden muun muassa Vakka-Suomen rannikolla asuville.
Viisi vuotta sitten julkaistu Tapio Koivukarin Pirtumiehet -kirja on edelleen ajankohtainen ja kiinnostava kesäkirja. On helppo kuvitella, miten merenrannan tuoksut yhdistyvät kirjassa kerrottuihin tarinoihin ja herättävät kerrotut tarinat eloon.
Pirtumiehet-kirja on kurkistus paikalliseen historiaan. Kirja on paikoin hersyvä paikallinen kuvaus laillisuuden kapeasta polusta ja niistä, jotka löysivät ryteiköstä oman polkunsa. Paikallisen murteen ansiosta kirja on miellyttävää kuunneltavaa myös äänikirjana.
Pyhärantalaislähtöinen Jarmo Impola kuunteli pikkupoikana, isoisänsä Vikun tarinoita ja kirjoitti ne aikuisena muistiin. Näiden muistiinpanojen pohjalta kirjailija Tapio Koivukari kirjoitti kirjan, joka kertoo pirtutrokari Vikun tarinan.
Jos pirtun salakuljettaja oli taitava ja varovainen, hän saattoi tienata toimillaan ison omaisuuden. Pienestä kaikki alkoi Vikullakin, mutta niin vain pihaan ilmestyi lopulta auto jos toinenkin ja paattejakin oli useampaa sorttia.
Kirjassa on toimintaelokuvan tunnelmaa niiltä osin kuin kuvaillaan takaa-ajoja niin maalla kuin merelläkin. Tällainen tilanne kävi merellä, kun Viku oli tovereineen menossa tapaamaan ostajaksi esittäytynyttä henkilöä. Kyseessä oli kuitenkin todennäköisesti ansa. Ostajan sijaan Vikun paatin perään lähtikin aseistettu tullivirkailija.
Tämä pakotettiin kuitenkin hyppäämään veneeseen, ja mies sidottiin käsistään ja jaloistaan. Viku peitti tullivahdilta kasvonsa, jotta tämä ei häntä tunnistaisi. Sama mies oli ollut pidättämässä Vikua aikaisemmalla reissulla, joten parempi olisi jos mies ei olisi tietoinen kenen veneen pohjalla hän virui.
Yksi seurueesta esitti, että onhan tuolla ankkuri ja kettinkiä, mutta Viku sanoi, että kolmen pirtukanisterin vuoksi aleta miestä tappamaan, ”ei edes tullivahtia”. Siispä mies vietiin pienelle kallioluodolle, vapautettiin ja käskytettiin pois veneestä. Sinne jäi tullivahti värjöttelemään vesisateessa samalla kun pirtumiehet kaarsivat pois paikalta.
Maalla poliisi vahti teitä tarkkaan käräyttääkseen salakuljettajat. Tiesulkuja pidettiin tavallisesti hämärän tullen ja alkuyöstä. Viku miehineen totesi, että paras aika lähteä liikkeelle olisi vasta aamuyöllä tai keskellä päivää. Kaksi Vikun miestä lähtikin keskellä päivää kohti Laitilaa. Auton kyydissä kulki mukavasti 25 kanisteria puhdasta pirtua, joita miehet olivat kuljettamassa asiakkaalle.
Yhtäkkiä autosta kuului kaamea pamahdus ja vauhti hyytyi. Apua pyydettiin lähitalosta, mutta koppalakkinen pyöräilijä pelästytti miehet. Auton lasti oli pikaisesti saatava pois autosta. Sille löytyikin sopiva paikka sammalten alta. Lähellä oli sekin, että miehet itse jäivät kiinni.
Poliisissa oli niitäkin, jotka eivät olleet kieltolain kannalla. Kaikki eivät myöskään olleet niin innokkaita pirtumiehiä nappaamaan. Ennen erästäkin kotietsintää Vikun talouteen saapui vinkki, että halkolaatikko voisi olla hyvä paikka jemmata kodissa olevat alkoholit. Kun kotietsintää sitten kovalla tohinalla suoritettiin, halkolaatikon päälle istahti seurueen korkea-arvoisin viranomainen eikä tämä noussut sen päältä ennen kuin Vikun koti oli käyty läpi katosta lattiaan.
Lopulta kieltolaki kumottiin. Viime vaiheessa sitä kannattivat enää tiukimmat raittiuden puolesta puhujat ja vähemmän yllättävästi myös pirtun salakuljettajat. Heille alkoholin myynnin laillistaminen merkitsi kannattavan liiketoiminnan heikentymistä. Ei pirtun trokaaminen kokonaan kieltolain kumoamiseen päättynyt, mutta aiempaa harvempi oli valmis hankkimaan viinansa laittomin keinoin kun laillistakin tavaraa oli saatavilla.
Oveluudella ja varovaisuudella pääsi pirtukauppiaskin pitkälle, mutta kyllä virkavallallakin konstinsa oli. Vääjäämättä Vikunkin tarina etenee kohti lopullista kiinnijäämistä ja vankeutta.
Kiinnijäämisen lähestyessä Viku yritti vielä nostaa tunnelmaa omalaatuisella huumorillaan.
– Ei täsä mitä hättä ol. Kon tappa eivä uskal ja raskaks eivät saa.
Jutussa on käytetty lähteenä Tapio Koivukarin Pirtumiehet -kirjaa.
