Olen vuosikymmeniä miettinyt sitä, että minua sanotaan pummiksi. Moni muu ottaa pankkilainaa ja keinottelee velkojen kanssa vaatien lisää palkkaa, jolloin hintoja nostetaan, koska yrittäjät katsovat tuotanto-kustannusten nousseen, niin heidän on nostettava hintoja.
Tätä samaa ”oravanpyörää” kuljetaan ja sitten meikäläistä syytetään pummiksi. En suostunut velkoja ottamaan, sillä katsoin sen varastamiseksi säästäjiltä, jotka pyrkivät omalla koulutuksellaan ja työllään itsensä itsensä elättämään.
Samalla tavalla minä kävin erilaisia kursseja pääosin rakennuspuolelta, että osaisin rakentaa itselleni talon, johon myös pystyisin laittamaan putki- ilmastointi- ja sähköasennukset, mutta tilanteen tultua minun lähimmät omaiseni eivät luottaneet minuun, niin siksi lähdin muualle.
Nyt minua sitten väitetään pummiksi, kun haen sosiaali-toimistosta apua. Eikö suur-yrityksetkin hae Suomen valtiolta apua jopa miljoonia tai miljardeja. Siis sanokaapa: kuka oikeasti on pummi?
Minä olisin tyytynyt suhteellisen pieneen mökkiin pikkuisessa Länsi-Suomen kylässä, mikäli minuun oltaisiin luotettu ja annettu asentamisluvat eri asennuksille kurssit käytyäni ja osoitettuani pätevyyteni. Olisin hyödyttänyt myös muuta yhteiskuntaa tekemällä kyseiset työt heille verokortilla, jolloin myös Suomen valtio olisi saanut olisi saanut sijoituksensa takaisin.
Lassi Tiittanen