Koska haahuilimme jo puoli tuntia etuajassa pesiskentän portilla, ehdotin, että menemme Kappelimäen koulun pihaan hetkeksi keinumaan. Jälkikasvu ei ole käynyt Laitilassa juuri missään, kun he asuvat Turussa, ja me Uudessakaupungissa. Niinpä he kurvaavat Kasitieltä yleensä Laitilan risteyksestä Ukitielle.
Kappelimäen koulun piha on rehellisesti sanoen itselleni tutumpi kuin pojanpojan koulupiha Turussa. Niinpä yllätyin, kun pojanpoika hihkui riemusta nähdessään pihan. Pieni poika oli hetkessä laskenut, että Kappelimäen koulun pihan toisessa päässä oli 17 keinua. Siis 17, hän hihkui. Montako oppilasta koulussa on, hän kysyi heti perään. En heti muistanut, mutta googlettamalla löytyi tieto, että Kappelimäessä on oppilaita noin 470. Pojan omassa koulussa on noin 550 oppilasta, ja hän kertoi, että koulun pihassa on vain kaksi keinua. Hänen isänsä vahvisti tiedon.
Pojanpoika tokaisi, että Laitila voittaa Turun keinuilla. Keinuindeksi on tosiaan jotenkin kuvaava. Kun on kierrellyt Suomea, aika nopeasti itsekin on tulkinnut kunnan lapsiystävälliseksi, jos siellä näkyy viihtyisiä leikkipaikkoja.
Turussa on siis yksi keinu per 275 lasta, kun Laitilassa on keinu per 28 lasta – enemmänkin, jos olisimme käyneet laskemassa vielä pihan toisessa päässä olevat leikkivälineet.
Tuskinpa tarvitsee edes arvailla, minkälaisessa ympäristössä lapsi asuisi mieluiten. Pojanpojan innostunut hihkuminen paljasti totuuden. Poika viihtyy koulussa Turussakin, mutta välitunnit voivat olla pitkästyttäviä, kun ei ole mitään tekemistä. Keinuun on pitkä jono, vaikka oppilaat ovat kuulemma välitunneilla porrastetusti. Keinut, kiipeilytelineet, karusellit, kentät ja skeittipuistot ovat hyvinvointi-investointeja lapsiin.
Turun heikon keinuindeksin puolustukseksi ei kelpaa, että kouluja on paljon. Laitilassa on poikkeuksellisen monta koulua asukaslukuun nähden.
Keinumisen jälkeen lähdimme katsomaan pesistä. Uusi katsomo on komea, ja tunnelma katsomossa oli huikea. Jälkikasvu nautti tyytyväisenä kaikesta. Taisi poikani päästä vihdoin jyvälle, miksi olen kehunut elämänlaatua täällä Turun kehätien pohjoispuolella.
Pienessä kaupungissa keinuja tai pesiskatsomoa ei rakenneta 500:lle tai 700:lle, vaan ihmisille.
Teija Uitto
Kirjoittaja kokee, että pienessä kunnassa yksilöllä on enemmän merkitystä.