Juha Kylänpää
Huhtikuun poikkeuksellinen lämmin vaihtui normaalia viileämmäksi toukokuuksi. Loppukevään muuttajien aikataulu perustuu enemmän päivän pituuteen kuin lämpötilaan, joten ne saapuivat vilpoisuudesta huolimatta normaaliin aikaan.
TOUKOKUUN alkupäivinä saapui kaksi lajia, jotka useimmiten todetaan laulusta – sikäli kun huomataan. Lehvästöjen kätköissä viihtyvä pajulintu on Suomen toiseksi runsain lintulaji, jonka surumielistä säettä kuulee joka metsässä. Yleisyyteen nähden huomattavan harva ihminen tuntee tätä muusikkoa eikä ehkä kiinnitä huomiota sen vienoon lauluunkaan. Käkiä Suomessa on alle kuudesosa pajulintujen määrästä, mutta sen laulun tuntevat ja kuullessaan noteeraavat ”kaikki”.
Puolenkuun tienoilla saapuneista pitänee ensiksi mainita 12.5. Vahantakana kuultu alkukesän öiden möykkääjä satakieli. Vaikka sen laulu voidaan luokitella kauniiksi, niin voi sitä, jonka makuuhuoneen ikkunan lähelle satakieli parkkeeraa yli 100 desibelin vislauksineen. Seuraavana päivänä Nuuskinrannassa matkasi kaksi tervapääskyä pohjoisiin päin. Kolme päivää myöhemmin samassa paikassa pyydysti hyönteisiä kummallisista pesäpaikoistaan tunnettu harmaasieppo.
Myöhäisimmät saapujat viita- ja luhtakerttunen kuuluvat parhaimpien laulajiemme joukkoon. Niiden konsertista valitettavan harva ihminen pääsee nauttimaan, koska ne esittelevät taitojaan enimmäkseen öisin. Tänä vuonna ensimmäiset satuttiin kuulemaan samana vuorokautena, 25.5. viitakerttunen Rihtniemen kylällä ja luhtakerttunen Untamalassa.
JAKSON ainut harvinaisuus on Rihtniemen kärjessä 10.5. matkannut Jäämeren rantakallioilla ja joskus rantavajojen ikkunahyllyillä pesivä kalalokin näköinen pikkukajava. Ei ihan niin harvinaisia, mutta maukasta nannaa olivat 3.5. Nuuskinrannassa lätrännyt heinätavipariskunta, 15.5. Liesjärvelle ilmaantunut keltavästäräkki sekä 18.5. Rihtniemen kylältä hoksattu sinirinta.
Tällä vuosituhannella Laitilassa aiemmin vain neljästi havaittu vanhojen metsien harvinaisuus pikkusieppo yllätti 25.5. kolmen yksilön voimin. Untamalassa lauloi kaksi ja Kaariaisissa yksi. Valitettavasti ne olivat vain muuttomatkallaan taukoa pitäneitä. Viikaisissa framille lentänyt ampuhaukka herätteli toiveita lajin pesimisestä niissä maisemissa.
PESINNÄT ovat täydessä vauhdissa. Osalla, kuten kottaraisilla, poikaset ovat jo maailmalla. Minulle saa mieluusti ilmoittaa pesintään viittaavista havainnoista, jotta ne saadaan nostamaan valtakunnallisen Lintuatlas-kartoituksen tasoa: juha.kylanpaa@gmail.com tai 044 5340074.
Juttu perustuu omien havaintojeni lisäksi havaintotietokanta Tiirasta poimimiini tietoihin, joiden käyttöön olen saanut luvan.
