Pirkko Varjo
Kodjalan Lukkalanmäellä tehdyt arkeologiset kaivaukset päättyivät viime perjantaina. Kaivaustenjohtaja, arkeologi Jussi Kinnunen on kahden viikon työrupeamaan erittäin tyytyväinen. Vaikka ajoitettavaa materiaalia, kuten esineitä tai luita, ei tällä kertaa löytynyt, kaivaukset vievät tutkijaa taas lähemmäksi muinaisen kirkon arvoituksen ratkaisua.
– Viime kesän kaivauksissa löysimme kivirakenteita, joista näimme jo silloin, että ne jatkuvat. Nyt laajensimme tätä aluetta ja kaivoimme koskemattomaan pohjamaahan saakka. Löysimme muun muassa paalunsijoja ja lokeromaisia rakenteita todennäköisesti 1700-luvulta. Perusajatuksena alkaa nyt olla se, että nämä uudemmat rakenteet on tehty vanhempien rakenteiden viereen, Kinnunen kertoo.
Kaivausalue ilmakuvattiinja kuvista tehdään fotogrammetrinen3D-mallinnus, joka voidaan yhdistää aiempien kaivausten rakennemallinnusten kanssa. Kokonaismallin analysointi tullee selventämään rakenteita ja niiden tarkoitusta.
Tutkija pitää lähes sataprosenttisen varmana sitä, että kaivausryhmä on tänäkin vuonna ahkeroinut juuri siinä, missä 1200-luvulla rakennettu Pyhäin miesten kappeli on ollut. Se onko kyseessä kirkko vai siunauskappeli, on vielä epävarmaa. Vahva perimätieto kertoo kirkosta, mutta kirjallisia lähteitä on vähän, tärkeimpänä Mikael Agricolan 1540-luvulla tehdyssä kirkkoluettelossa oleva maininta ”Kodialankirkosta”.
– Se on aivan varmaa, että tässä on varhaiskristillinen hautausmaa. Viime kesänä tehty hautalöytö, naisen päähineessä ollut pronssispiraalikoriste, ajoittaa hautausmaan aikaan ennen 1300-lukua. Kirkko tai kappeli on ollut käytössä noin 1500-luvun puoliväliin.
Kirkko on ollut kiviperustalle tehty pieni puurakennus. Kaivauksissa ei ole löytynyt jälkiä palamisesta, joten kirkko lienee säästynyt tulelta ja sen hirret on sittemmin käytetty muihin tarkoituksiin. Samoin on käynyt kaikelle irtaimelle ja osalle peruskiviä.
– Kirkosta on varmasti viety kaikki mahdollinen, kun se on jäänyt pois käytöstä. Olisi valtava onni, jos täältä löytyisi vaikkapa kolikko tai sormus.
Hautoja ei tänä vuonna tutkittu. Jos tutkijan toiveet toteutuisivat ja jostain tipahtaisi muhkea rahapotti, hautojen kaivamiseen päästäisiin uudella innolla. Haudoista saattaisi löytyä jotakin, joka kertoisi keskiajan ihmisten pukeutumisesta, ravinnosta, terveydestä ja jopa siteistä nykypäivän laitilalaisiin ja uusikaupunkilaisiin.
– Tekstiililöydöt olisivat sekä siunaus että kirous sikäli, että niiden tutkiminen on tavattoman kallista ja hidasta. Esimerkiksi Kaarinan Ravattulasta löytynyttä muinaispukua tutkittiin useita vuosia, ennen kuin sen pohjalta päästiin tekemään rekonstruktio.
Kodjalan kadonnutta kirkkoa etsittiin kaivauksilla nyt kolmatta kesää peräkkäin. Kaivausten rahoituksesta on huolehtinut Kodjalan kirkkotutkimuksen tuki -yhdistys. Jos rahaa saadaan taas kerättyä, kaivaukset jatkuvat ensi vuonna. Silloin viimeisintä kaivausaluetta avattaisiin muutamia metrejä kirkkomaata kiertävän kiviaidan suuntaan ja nyt löydettyjen kivikehien koko rakenne ja niiden tarkoitus pyrittäisiin selvittämään.
Kinnusen mukaan tähänastiset kaivaustulokset ovat jo kirjoittaneet uuden kappaleen Suomen kirkkohistoriaan.
– Nyt tiedämme varmasti, minne Hallun ja Kodjalan ensimmäiset kristityt ihmiset haudattiin ja missä heidät todennäköisesti myös hautaan siunattiin.
