Laitilan kedoilta löytyy arvokasta kasvillisuutta

0
Rukoushuoneenmäen ketoa tarkastelivat kasvillisuuskartoittaja Turkka Korvenpää, Sanna Kivimäki Valoniasta, urakoitsija Maisa Paakkinen, Timo Vaahtoranta Laitilan seudun ympäristöyhdistyksestä ja Anni Himberg Valoniasta.

Laitilassa aloitetaan 29.7. luonnonhoitotyöt, jotka kestävät noin kolmen päivän ajan. Hoitotöitä tehdään Kappelinmäen, Pappilanmäen ja Rukoushuoneenmäen perinnebiotoopeissa. Perinnebiotoopilla tarkoitetaan perinteisten elinkeino- ja maankäyttötapojen muovaamia alueita, jotka ovat uhanalaisia luontotyyppejä ja joilla usein esiintyy uhanalaisia lajeja.

– Niitoilla ja raivauksilla pyritään saamaan uhanalaisille kasveille lisää tilaa, etteivät rehevät lajit pääsisi niitä varjostamaan. Toivomme myös, että hyönteiset lisääntyisivät alueella, kertoo hoitotöistä vastaava urakoitsija Maisa Paakkinen.

mainos

Hoitotöiden takana on Varsinais-Suomen Helmikunnat III -luonnonhoitohanke. Hanketta vetää ja organisoi Valonia.

– Rukoushuoneenmäeltä löytyy paljon arvokkaita niittykasveja kuten ketoneilikkaa, sikoangervoa, mäkikauraa, nuokkukohokkia ja ahokissankäpälää. Täällä on nyt jo arvokas kasvillisuus, mutta hoito parantaa kedon laatua, kertoo kasvillisuuskartoituksen kedoille tehnyt Turkka Korvenpää.

Rukoushuoneenmäellä kasvaa muun muassa ketoneilikkaa.

Kappelinmäen kedolla on Korvenpään mukaan samantyyppisiä arvokkaita kasveja.

mainos

– Neidonkieltä on Kappelinmäellä runsaammin kuin Rukoushuoneenmäellä. Lisäksi täällä on Laitilalle tyypillistä ketokaunokkia, joka on tyypillisesti yleisempi Itä-Suomessa.

Kasvillisuuskartoitusten avulla voitaisiin jatkossa seurata, miten hoitotoimenpiteet ovat auttaneet.

– Seuranta olisi tietysti toivottavaa, mutta hankkeen tiimoilta siihen ei ole rahoitusta, kertoo vesi- ja luontoasiantuntija Jarkko Leka Valoniasta.

mainos

Kedoille on levittäytynyt puutarhoissa kasvatettavia pensaita, jotka eivät sinne kuulu. Tällaisia ovat esimerkiksi punalehtiruusu ja kiiltotuhkapensas.

– Ilman niittoa muut kasvilajit alkaisivat viemään tilaa niittykasveilta, Paakkinen sanoo.

Paakkisella on käytössään itsevetävä sorminiittokone ja mönkijän perässä vedettävä heinähäntä.

mainos

– Käsin haravointiakin on tiedossa. Kuivaa heinää on helpompi haravoida. Märällä kelillä maa menee rullalle, joten kovalla sateella ei töitä tehdä.

Rukoushuoneenmäeltä Paakkinen hoitaa niitto- ja raivausjätteen poisviennin. Kahdessa muussa kohteessa on vaihtolavat, ja jätteen poisviennistä huolehtii Laitilan kaupunki.

– Kohteet ovat hienoja ja hyvin hoidettuja urakoitsijan näkökulmasta. Näistä huomaa, että perinteisiä arvoja ja hoitotoimia kunnioitetaan.

Pappilanmäen ja Rukoushuoneenmäen ketoja on hoidettu Laitilan seudun ympäristöyhdistyksen talkoolaisten ja muiden vapaaehtoisten toimesta.

– Kappelinmäki ei ole ollut aiemmin hoidossa. On hyvä, että se on nyt mukana hankkeessa ja tulee hoidettua, ennen kuin se rehevöityy, sanoo Timo Vaahtoranta Laitilan seudun ympäristöyhdistyksestä.

Talkoisiin osallistumalla voi oppia perinnetöistä, kotimaisista lajeista ja siitä, miltä ketokasvillisuuden kuuluu näyttää.

– On poikkeuksellista, että pieni kaupunki hoitaa näin hyvin vielä näin arvokkaita kohteita. Myönteisyys ympäristöasioita kohtaan lähtee kaupungista, työryhmä kehuu.

Kappelinmäellä esiintyy runsaasti neidonkieltä. Kuvassa näkyy myös ketokaunokkia, joka on tyypillisesti yleisempi Itä-Suomessa.