Näyttelyn naiset olivat pääasiassa niin sanottua parempaa väkeä, jonka ansiosta heillä oli esimerkiksi mahdollisuus opiskella. Porvarisnaisten elämän ajateltiin kuitenkin vielä 1800-luvulla kuluvan pääsääntöisesti perhepiirissä lapsia ja kotia hoitaen. Muuta naisten ei uskottu edes haluavan, saati sitten osaavan. Näyttelyn voimanaiset kuitenkin osoittavat omilla elämäntarinoillaan, ettei tämä perinteinen ajatus naisten elämästä ollut ainoa totuus. He todistivat, että rohkeus, taito ja tahto saattoivat avata ovia, joita ei aiemmin ollut naisille tarkoitettu.
Lisäksi se, että nämä naiset olivat useimmiten naimattomia, auttoi heitä eteenpäin unelmissaan. Jo vuonna 1864 lain mukaan naimattomat 25-vuotiaat naiset olivat oikeustoimikelpoisia ja saivat hallita omaisuutta. Naimisissa olevien naisten katsottiin kuitenkin vielä olevan vajaavaltaisia ja miehensä holhouksen alaisia. Esimerkiksi kauppaa saivat käydä vain porvarit, ja porvarioikeudet saattoi saada vain mies. Poikkeuksena olivat leskinaiset, joille porvarinoikeudet periytyivät miehensä kuoleman jälkeen.
Wahlbergin museotalon näyttelyssä on naisten elämäntarinoiden lisäksi tekemistä myös lapsille: pukeutumisnurkkaus ja aiheeseen sopivat värityskuvat pitävät lapset kiireisinä. Museotalon piharakennuksen leikkipaikassa touhut saavat jatkua näyttelyihin tutustumisen jälkeen. Museotalon perusnäyttelyissä esitellään edellisvuosien tapaan porvarisperheen elämää sekä Uudenkaupungin historiaa.