Mihin katosi uimataito?

0

Lietolaiset vanhemmat ovat harmistuneet, kun yläkoululaisten koulupäivät jatkuvat parina päivänä viikossa neljään. Harmistumisen ymmärtäisi, jos vanhemmat olisivat huolissaan, jaksavatko nuoret niin pitkiä koulupäiviä, mutta eihän siitä ole kyse. Vanhemmat kritisoivat pitkiä koulupäiviä, koska nuoret eivät ehdi treeneihin (TS 7.8.).

Suuttumuksen syy paljastaa arvomaailman muutoksen. Aiemmin Suomessa arvostettiin työtä ja koulutusta. Harrastukset sovitettiin niiden mukaan.

mainos

Monet lapset ja nuoret eivät harrastaneet mitään. He pelailivat ja leikkivät ulkona, kävivät kavereilla. Siinä sivussa kasvoivat sosiaaliset taidot, luovuus ja oma-aloitteisuus.

Harrastukset tekevät hyvää, kunhan niitä ei ole liikaa tai niihin ei suhtauduta niin vakavasti, että ne alkavat rajoittaa muuta elämää. Nuoren, ja erityisesti lapsen, elämässä pitäisi olla myös luppoaikaa.

Kesän hukkumistapaukset ovat herätelleet Suomea. Tuhansien järvien maassa uimataito on ollut itsestään selvää, mutta eipä ole enää. Kaikki lapsiperheet eivät enää vietä kesää rannalla, lapset pulikoi ja nuoret hypi laiturilta veteen. Nyt matkustetaan ja harrastetaan. Kesäkin on täynnä menoja.

mainos

Siinä sivussa voi jäädä oppimatta niitä taitoja, jotka aiemmin oppi sinä ”luppoaikana”, kuten uimisen. Uimisen taito vaatii harjoittelua ja toistoja, kuten mikä tahansa muukin taito. Jos lapsi tai nuori käy uimassa vain koulusta muutaman kerran vuodessa, se ei riitä kunnon uimataidon kartuttamiseen.

Tuhansien järvien maassa pitäisi viettää enemmän aikaa veden äärellä.

Teija Uitto

mainos