Siihen aikaan, kun Pyhärannan kotiseutumuseo on rakennettu, melkein kaikki rakennukset tehtiin hirrestä, niin myös tämä Helinin torppa. Puut on tuotu metsästä pihalle. Ilmeisesti vetojuhtina ovat olleet härät, sillä silloin härkäpari oli vielä hyvin yleisesti kiskomassa varsinkin raskaita kuormia.
Hevonen oli myös jo yleisesti käytössä, mutta härät olivat paljon vahvempia, elivät paljon halvemmalla ruualla ja kun niiden lopettamisen aika tuli, niiden liha kelpasi syötäväksi. Hevosen lihaa ei kukaan syönyt, sillä se katsottiin ”saastaiseksi”, koska hevonen hikoili.
Pihalla sitten paikkakunnan taitavat rakennusmiehet veistivät ne hirsiksi. Kun tarpeellinen määrä hirsiä oli kasassa, ne salvottiin välillä seinäksi. Näin tällainen torppa oli nopeasti saatu rakennettua tasakertaan.
Jos näiltä rakennusmiehiltä olisi kysytty, mitä tarkoittaa sana sähkö, niin tuskinpa olisivat tienneet, sillä samoihin aikoihin pohjoismaihin syttyi ensimmäinen sähkölamppu. Tämä ”ihme” tapahtui vielä Suomessa Tampereella Finlaysonin tehtailla 1882.
Palataan taas Helinin torpalle. Kun torppa oli saatu salvottua tasakertaan, tehtiin lattiat ja huoneiden katot.
Vuorossa oli vesikaton rakentaminen. Melko varmuudella torpan ensimmäinen vesikatto on ollut tuohikatto, sillä tuohon aikaan tuohi on ollut hyvin yleinen kattamisaine. Eristeenä käytettiin sammalta tai olkia ja niiden päälle hiekkaa painoksi. Sammalta käytettiin myös kaikkien rakojen tilkittämiseen.
Kun muurari oli muurannut tuvan hellan ja kamarin pystyuunin, kun ovet ja ikkunat olivat paikoillaan, torppa alkoi olemaan valmis. Maalia ei ollut käytettävissä ja seiniä ei tapetoitu.
Kun sanomalehtiä alkoi ilmestyä, niillä sitten tapetoitiin seiniä. Sähköä ei ollut, vaan yleisin valon antaja oli pärevalo.
Sähkö tuli näihin maisemiin vasta 1930-luvun paikkeilla. Tontille rakennettiin myös toinen rakennus, tilat eläimille ja rehuille. Saunaa ei rakennettu, eikä Helinillä ollut koskaan omaa saunaa. Mitään vesi- eikä viemäriverkostoa Helinillä ei ole koskaan ollut.
Siihen aikaan oli hyvin yleistä, että perheet olivat suuria ja niin myös Juholle ja Marialle syntyi 20 vuoden aikana 12 lasta. Näin suuren perheen elättäminen on tuottanut varmaanikin vaikeuksia ja ahdastakin on ollut.
Torpassa oli vain tupa ja pieni kamari lämmitettäviä. Vaikeudet lisääntyivät huomattavasti Maria-äidillä, kun aviopuoliso menehtyi 53-vuotiaana, kun nuorin lapsista oli vasta 3-vuotias.
Kaikesta kuitenkin Maria äiti selvisi kunnialla ja kasvatti kaikki lapsensa aikuisiksi. Hän joutui kuitenkin näkemään vielä ennen kuolemansa kahden aikuisen poikansa tapaturmaisen kuoleman.
Toivo menehtyi sota-aikana Kuurilan junaonnettomuudessa. Einar työnsi ladatun haulikon tukki edellä heinäkasaan poliiseilta piiloon. Se laukesi ja panos osui käsivarteen aiheuttaen verenmyrkytyksen.
Maria Helinin elämä päättyi 79-vuotiaana 1973. Muistan hänet erittäin hyvin.
Häneen jälkeensä torppaan tuli asumaan Väinö Helin , joka asui siinä kuolemaansa asti. Väinön jälkeen torpan osti tyttärenpoika Tauno Niittymaa ja vaimo Rakel . He pitivät sitä kesäasuntona siihen asti, kunnes Pyhärannan kotiseutuyhdistys osti sen ja perusti siihen kotiseutumuseon.
Kirjoittaja on kotiseutupatriootti.
