Laitilan Sanomien satavuotisen taipaleen kunniaksi juttusarjassa tutustutaan julkisuudessa tunnettujen Laitila-sukunimisten ajatuksiin Laitilasta.
Kuka olet ja mitä teet työksesi?
– Nimeni on Aarno Laitila. Koulutukseltani olen psykologi ja perhe- ja pariterapian kouluttajapsykoterapeutti. Työurani eteni julkisen sektorin mielenterveystyöstä ja lapsiperhetyöstä lähtien (perheneuvoloissa, lastenpsykiatrian poliklinikalla, psykiatrisessa sairaalassa ja psykiatrian poliklinikalla) ja päätyen yliopistotyöhön alkaen tuntiopettajana ja assistenttina ja edeten väitöksen ynnä muiden portaiden kautta professoriksi ja yliopistonlehtoriksi. Nykyisin olen eläkkeellä ja kannan mukanani titteliä professori emeritus. Siinä asemassa osallistun edelleen joidenkin psykologian tohtorin väitöskirjojen ohjaukseen, talkootyönä. Muuten työtahti on selvästi hiljentynyt ja keskityn opettelemaan A Night In Tunisian melodian jouhevaa soittamista sähkökitaralla. Se on kyllä minulle vaikeaa.
Mitä pidät sukunimestäsi?
– Pidän sukunimestäni kyllä ja olen ollut perillä myös Laitilan pitäjän olemassaolosta jo varsin pitkään. Kun kunta on kuuluisa kananmunien tuotannostaan, niin tästä aiheesta on sitten tullut joitakin hieman arveluttavia heittoja kaveripiiristä. Joku heistä lähetti minulle aikoinaan lehtiotsikon leikkeenä ”Laitila tunnettu munistaan.” Että tuohon tyyliin.
– Jo ennen tuota sukunimi sai lisää painoarvoa, kun keskikouluaikanani Miss Suomi tittelin sai Pirjo Laitila, jota minulla ei kuitenkaan ole kunnia tuntea. Veljeni ja serkkuni keksivät kuitenkin sanoa koulussa, että uusi Miss Suomi oli toisen sisko ja toisen serkku. Tuo ei tainnut kuitenkaan mennä läpi.
– Ja yllätys yllätys, noissa perheterapian ympyröissä törmäsin sitten Miss Suomen kaimaan ja kollegaani Pirjo Laitilaan, jostakin pääkaupunkiseudulta. Hän kertoi suvussaan tehdystä selvityksestä, jonka mukaan Laitilan suku on pystytty jäljittämään muistaakseni 1600-luvulle saakka ja jossakin vaiheessa suku on jakautunut kahteen haaraan, eteläiseen ja pohjoiseen. Ja toivottavasti en siis anna kovin vääristynyttä tietoa. Olen itse sitä pohjoista haaraa, jos siis samasta suvusta on kysymys, ja kotoisin olen Pyhäjokilaaksosta Haapavedeltä. Pirjon kanssa totesimme olevamme mahdollisesti etäistä sukua keskenämme.
Mitä kautta sukunimen olet saanut?
– Olen saanut nimen hyvin perinteistä kautta eli isäni sukunimi oli siis sama. Vanhempieni avioituessa 1950-luvun puolivälissä oli varsin selkeä enemmistö niitä, joissa vaimokin otti miehen sukunimen.
Yhdistetäänkö sukunimesi usein paikkakuntaan Laitila?
–Ei nykyisellään. Silloin opiskeluaikana kyllä satunnaisesti kuten jo kerroin.
Oletko koskaan käynyt Laitilassa?
– Olen kerran mennyt kunnan läpi kulkevaa tietä Raumalta Turun suuntaan. Kyttäsin kunnan rajaa ja onnistuin näkemään sen kyltin, jossa on kunnan nimi ja vaakuna. Jarrut kirskuen pysäytin auton ja vaimoni otti pyynnöstäni valokuvan siinä kohden, kahdesta Laitilasta.
Mitä sinulle tulee mieleen paikkakunnasta Laitila?
– No nykyisin tulee mieleen Kukko-olut. Poikani täyttäessä 18 vuotta ja tullessa täysi-ikäiseksi, hän kysyi, voiko hän saada saunaolutta. Tästä kaikesta voi jo päätellä, että hänen käteensä tuli tölkki Laitilan Kukkoa. Lisäksi itselläni on kuvitelma siitä, että Laitila on edelleen maatalouden tuotantoa ajatellen merkittävää seutua.
Lue myös muut Laitila-nimisten haastattelut:
