Leinmäkiläisen perinnemestarin, kulttuurin monitaiturin Markus Siltamäen syntymästä tuli elokuussa kuluneeksi 100 vuotta. Hän syntyi 18.8.1925 ja kuoli 21.7.2013.
Markuksen kirjoittama pitopäivällispakina on ajankohtainen poiminta hänen runsaasta kirjallisesta tuotannostaan. Leinmäen kyläyhdistys järjestää pitopäivälliset kylätalolla sunnuntaina 19. lokakuuta.
Piänt pakina Leimäe nuarisoseoram pitopäevälisist 28.10.1984
Se ol tämä vuanki lokakuu viimänem pyhä, ko Leimäen kouluhu jälles syämän tultti. Ja ol tämä jo kolmas kert kon tääl meijä seoras ruakpirote merkeis kooll oltti.
Lavila Helmi o sitt joka kert saanu näis pirois pääemänä aikatavall vaativa titteli käyttä, ko hänel o sormempäisäs semset taero, ett kui luanikkaimi voi nälkkäsem pitoväe vatat täyttä.
Ei stää taer monika huamat, ett tomstem päeväliste valmistelut täyty jo aikasi suvell alkkum pistä, kon täyty karat pisi pyärtnöi ja koot tähki ja kukkassi, ko ei niit sitt syksyll enä löör mistä.
Ja sill viikoll enne stä pyhä monenäkköst ruavalmistust nähti ussemas tämän kylän tuvas, ko Aarom pöörä viäresäkki viis henkki lokalahtelaissi silakoi perkas. Ol näettäk ruaks suutarlohtaki luvas.
Sitt hommatti aikamoinen kantamus jauheliha, ja siihe sitt ympärs ussema oikke notkisormist naist. Ja ko net tuhane lihapulla pannuhum pistetti, niin koko kylä se lihapulltalon käry nokasas haist.
Stää silett varten Kerttlas tapetti vasikk ja ko joku ihmettel ett oi voi täytyk stää varte vasikankin tappa, ni mnää sanosi ett juu, ei kukka voi elävä vasikka syär. Ens se tapeta ja sitt se vast pistetäm patta.
Laurila Lea maksloottaten kans, Mikola Annikk räätikkloottate ja Kerttla Raija prossakkatten kans touhus ja hääräs. Ja Loitomaan Kais kurkkas kaliammetes takka, lisäs hiiva ja humali ja pitoväe juamisehalut tiäs ja määräs
Uuniluura ja leiplappiok käsis hosusiva Lehtola Hilta ja Kerttla Aila, ja kyll vaa erinomasek kako ja limpup pirohi saatti. Ja Tuuna Marjatta käve ahnestem Pahkjärvell onkell, kom pitoväti o aim pruukan karaavi loht kans pööräll vaatti.
Perjanta ehtostem pestin kaikk kepu ja räknätti ett jokasell on talrikk ja veite ja kaffel kättehe antta. Ja kote seorall ittell kaikki ol niin kyläst pruukatan kaikenkaltassi fatei ja koolei ja kepui lisseks kantta.
Lauanta huameltta sitt ruvetti niit pöytti ja toolei kouluhun kärrämä ja siin oliki aikamoist vähti, ko Seikkula Anjaki jo aikasin Kirkkosken kulmill traktorin kärryill pöyt- ja toolkuarma tekeväs nähti.
Ko usseman kuarma niit penkei ja pöytti kyläst ajetti ja kouluhu sisällk kannetti, ni ol niist vaa aika tyä. Ja sillo lauanta ja sunnuntan taisikki oll Leimäell ne nälkpäeväk kote talois ollut paikka misä väki syä.
Pöörist ja penkeist tlee ai hiuka sähläyst. Ett pistetänk toi pöyt tänn taikk tämä pöyt tonn, taikk siiretänk tota tost vähä. Ja nostetank nuap penkit taaha taikk toi penkk ette. Ja nua valkoset toolis sinn ja toi ruski penkk tähä.
Sunnunta aamuste ruvettin tekemä viimässi ruakki. Ja moni kuulustel ko valla semmost paukutust kuulumam pakkas. Mutt se tul siit ko Lea ja Koskisem Paula ja Rantio Alli jokanen kauklosas petkelin kans sallatti hakkas.
Ja koulun köökis ol pual seittemäst saakk kova touhu: joku repel nokist pelli auk, Teija ja Tuike perunoi kuoriskeli, yks leikkas limppu siivuiks, joku keit kaffett, Lavila Helmi kerittel topseilvellinkki ja jokkus salatiainei sekotteli.
Soili tualt Kaarjaisist ol karan pisi metti ja löytän siäni. Ja nii saatti joku kepp siänsilpullakkin täyttä. Sitt hän tul viäl koristeleman kaikk ruakkepu ja -fati, ett pitopöyt vähä niinkom parema näkköselt näyttä.
Ja sitt rupes lappama väkki kartnoll ja koulum porstoho vähäjouko ennen kon kell rupes kahttoist lyämä. Porsto ovell Paula Ja Eero tarjosivak kaikill lämmiä kätt ja toevottiva jokasen tervetulluks tänn meill syämä.
Juhla aluks Kerttla Eero pit puhe. Mutt se ol aikkapäivi sovitt , ett hän ei saa pitkä puhett pittä, ko monell o jo siin vaihes niin kova nälk, ete ne nähn eikä kuullukka enä yhtikäs mittä.
Ja sitt se syämine alvo. Matt ja Hannu ja Jarmo ja Teijo ja Erkk niit ruakki selk vääränäs pöyttähän kannova. Ja Aaro ja Veikko prättäsivä niitte ryyppämisten kans, jokasell he jottalai liänt juamklassihi annova.
Makkioihi suihi menivä Leimäe emännitte rua. Ja ol mar hyvä asi, ett komiastem piisas joka lai, nii ett viäl seora oma väkikin, köökillinen kokei ja seitmän trahterajat, vattas iham piukka syär sai.
Aaro ja Veikko kyll valittiva, ete piim kelvan kellä ja ett stää kalja vaa men oikke mahrottomam pali. Mut siit sitt vast tulttinkin tiätämä, ett kui erinomase raari ja maukast ol se Kaisan tekonen leimäkilainen kotokali.
Ko juhla lopusiva, alvo kova siivomine. Siin sitt pesti ja harjatti, tiskatti ja kluutatti, kuivatti ja kiilotetti. Ja ne marka mitä seor näist piroist ittelles haales, ne nuukaste Seikkula Anja vanham parsittu sukkaham piilotetti.
