Simulan suku on kokoontunut 30 vuoden ajan kolmen vuoden välein. Viime lauantaina sukukokous pidettiin suvun juurilla Laitilassa.
– Tapaamiset ovat kolmen vuoden välein aina eri paikoissa. Viimeksi kokoonnuimme Bore-laivalle, kertoo sukuseuran väistyvä sihteeri Yrjö Berg .
– Halusimme vaihteeksi kokouksen suvun juurille, sanoo sukuseuran hallituksen jäsen Leena Koskinen .
Juhlakokoukseen osallistui seitsemänkymmentä Simulan sukuseuran jäsentä useista sukuhaaroista. Juhlatalo Sirpussa järjestetyn tapahtuman juonsi sukuseuran puheenjohtaja Anna-Leena Simula .
– Melkoinen homma on saada sukuseura pysymään hengissä, kun vanhetaan ja kuollaan. Ja jälkeläiset asuvat muualla kuin Laitilassa, sanoo sukujuhlan juontanut Anna-Leena Simula, jolla on Vidilässä vapaa-ajanasunto, joka oli äitinsä Lea Simulan vaalima torpparimiljöö.
Pitäjänneuvos Lea Simula oli sukuseuran perustajia professori Heimo Hiirsalmen kanssa. Ilkka Hiirsalmi välitti kokouksessa 93-vuotiaan isänsä Heimon lämpimät terveiset kaikille juhlijoille.
– Täällä näkee kaukaisia sukulaisia. Ei meitä enää kauaa ole mukana tästä minun sukupolvestani, toteaa Erkki Vippola .
Sukujuhlan järjestelyt saivat osallistujilta varauksetonta kiitosta.
– Tässä tapaamisessa ei ole mitään moitittavaa. Juhlat on hienosti järjestetty, kehuu Riitta Karala , joka on omaa sukua Vippola.
Varsinaisten kokousasioitten päätyttyä sukukokoukselle esitettiin Laitilan vaarin alias Samuli Simulan elämästä kertova multimediateos. Esitys oli värikäs ja humoristinen kuten päähenkilökin. Laitilan vaari oli aikansa julkkis ja standup-koomikko.
– Vanhoista lehtiartikkeleista sain virikkeen videoesityksen tekoon. Aineistoa sain Simulasta kertovista kirjoista, lehtileikkeistä ja Kansalliskirjaston arkistosta. Elokuvanpätkiä sain Ylen arkistosta. Musiikkitaustoihin käytin tekoälyä, kertoo videoesityksen tehnyt Antti Kytömäki , jonka työhistoria on it-alalla.
Simulan sukujuhlissa saatiin kuulla Laitilasta, sen historiasta ja nykyisyydestä. Kertomuksessaan kulttuuripäällikkö Piia Allén esitti muun muassa seuraavan ajatuksen:
– Laitila on paikka, jossa historia ja nykyaika kohtaavat. Se on kotiseutu, josta on hyvä ponnistaa maailmalle – ja jonne on aina hyvä palata. Omia juuriaan etsivät kaipaavat tietoa siitä, millaista heidän esivanhempiensa elämä on ollut. Teidän suvussanne tämä jatkumo on elänyt konkreettisesti: esi-isienne ja äitienne työtä voidaan nähdä maisemassa, mutta myös siinä tavassa, jolla te itse olette vieneet tarinaa eteenpäin täällä ja eri puolilla Suomea ja maailmaa.
Asiakirjatietojen mukaan Simulan suvun alkuvaiheet sijoittuvat Kustaa Vaasan aikaan.
– Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän arvostaa sukujuuriaan. Kun suvulla on pitkä historia, saavat kotiseutu ja juuret arvostusta, sanoo Maria Soinu , nykyisen isännän sisko.
Tiedetään Juho Martinpojan pitäneen Simulan taloa vuosina 1540-1572. Tätä aikaisemmalta ajalta ei ole maarekisteritietoja.
– Olen Simulan tilan 16. isäntä. Saa nähdä, onko suvussa vielä 17. isäntä, sanoo Juho Simula katsoen yksitoistavuotiasta Väinö Simulaa .
Kokoontumisen jälkeen tarjottiin juhlaväelle mahdollisuus tutustua Simulan tilaan. Vidilään siirtyivät melkein kaikki juhlakokouksen osallistujat. Tilan toimintoja esitteli perheineen sukutilalla asuva Juho Simula .
– Kuljin lapsena paljon isän mukana. Ammatti taisi tarttua minuun jo silloin, hauskuuttaa 39-vuotias Juho Simula.
Simulan tilalla on mittavaa kananmunantuotantoa sekä viljelyssä perunaa, sipulia ja viljaa. Viljelyssä on sekä omia että vuokramaita yhteensä 700 ha, josta lähes puolella kasvaa perunaa. Viima vuonna perunaa tuotettiin 12 miljoonaa kilogrammaa.
– Työssä ovat koko ajan mukana äiti, isä, puolisoni Siina ja 17 työntekijää. Kesällä väkeä on enemmän. Kesällä työntekijämäärä tuplaantuu. Itse tykkään tehdä käytännön töitä, paperitöitä varten on palkattu sihteeri, kertoo Juho Simula, jonka esittämät luvut hämmästyttävät kuulijakuntaa.
Laitilan vaari
Sukuseuran keskushenkilö, kansanedustaja ja talousneuvos Samuli Simula, toimi elämänsä aikana paitsi maanviljelijänä myös kymmenissä eri tehtävissä kuten Laitilan kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Kenties parhaiten hänet tunnettiin nimimerkistä Laitilan vaari, joka kirjoitti Laitilan Sanomissa pakinoita vuodesta 1925 aina kuolemaansa saakka.
Tässä ote vuonna 1945 julkaistusta pakinasta:
Viimättin vuasin ovat tutkijat tuan ilmi se merkilise sala,
ett matala Valkojärve rannoill oo joskus runoilttuk Kalevala.
Jokatte meist tämä johrost oo miäl juhlalise hartas,
ko muista, ett näis nurkis Väinämöinenki harmanutt partas.
Tääl Ilmarine taitos avull karkott aikonas köyhyren kammo
takomalls semseks erinomaseks kototarvemyllyks Sammo.
Tääll see aikkase flikak, ko värttinän kans laiti lankka vyhti
ihaili ajatuksisas Lemminkäise luanteva olenot ja ryhti.
Näill rannoill muinasim päivin se ihanankaunis Aino
unhottumattoma muisto friiareilles sulosills silmilläs paino.
Ja jokane olet luken ko Joukahaine ylppiän kilppa laolama reisas
ja kui Väinö ite häne jossam Paltla ja Kouma välis suaho veisas.
Laitilan vaarista on tehty myös räppi, josta tässä katkelma:
Hypätäst kolm polve ettippäi.
Nuar Samuel Jalmar isättömäks jäi.
Piänest pitäe äitin kans sisul hän ponnista.
Yritteliäst ja ahkera elämäs onnista.
Hän ol harvinaise oppevaine ja viisas.
Monelaissi asjoihi kiinnostust piisas.
Hänel ol pakinoittijanimi Laitla Faar ja
valistune viljelijä elämänkaar.
Mone yhristykse, seura perustaja,
politiikas mukan ja kansaerustaja.
Tyynen kans heil synnys muksui kuus.
Seppo-pojast tul sit Simula isänt uus.
– Luin isoisän pakinoita ja huomasin, että niiden riimit ovat pareittain. Muodosta sain idean räppiin, sanoo tekstin kirjoittanut Marjaana Simula-Berg .
