Tinja Jalonen
Olen ehtinyt asua Vantaalla nyt hieman yli neljä kuukautta, ja tunnen jo saaneeni melko hyvän käsityksen siitä, millaista elämä pääkaupunkiseudulla on. Pääosin olen viihtynyt uudessa kotikaupungissani hyvin, mutta on myös monia asioita joita kaipaan Laitilasta.
Nuorempana ajattelin, että on yhdentekevää, puhutaanko Vantaasta, Espoosta vai Helsingistä – ne kaikki kuuluivat mielessäni yhteen ja samaan isoon kaupunkimassaan. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, etteivät ne ole lainkaan verrattavissa. Esimerkiksi itse en missään nimessä kutsuisi itseäni helsinkiläiseksi.
Vantaa on yllättänyt minut positiivisesti monella tapaa. Esimerkiksi ihmiset ovat olleet yllättävän ystävällisiä. Ennen muuttoani olin kuullut, etteivät pääkaupunkiseutulaiset tervehdi naapureitaan rappukäytävässä, mutta se väite osoittautui oitis vääräksi. Lähes jokainen sanoo hei, ja jotkut jopa pysähtyvät kysymään kuulumisia. Naapureiden pienet nyökkäykset ja tervehdykset ovat tuoneet lämpöä muuten hektiseen ja kiireiseen arkeen.
Toinen iloinen yllätys on ollut luonnonläheisyys. Vantaalta löytyy toki suuria betoniviidakoita ja ostoskeskuksia, mutta myös paljon metsää ja peltoja. Asunnoltani ei tarvitse kävellä kuin viitisen minuuttia, niin on jo metsän ympäröimällä lenkkipolulla.
Laitilaan verraten täällä liikkumiseen kuuluu paljon enemmän aikaa. Välimatkat ovat pidempiä, ja niitä taitetaan pääsääntöisesti julkisilla, eikä omalla autolla. Autolla ajaminen onkin yksi niistä asioista, joita kaipaan kotoa.
Nyt olen kuitenkin jo tottunut käyttämään julkisia, vaikka aluksi jännitin aikataulujen seuraamista sekä reittien hahmottamista. Silti kaipaan joskus sitä, että voisin vain hypätä autoon ja olla perillä viidessätoista minuutissa ilman vaihtoja, ruuhkia tai täpötäysiä vaunuja.
Laitilasta kaipaan eniten sitä, että kaikki on tuttua. Täällä huomaan lähes päivittäin kysyväni kavereilta, mistä he puhuvat, tai missä jokin tietty puisto sijaitsee. Olen huomannut ikävöiväni yksinkertaisesti vain sitä pikkukaupungin taianomaista tunnelmaa, kun illalla saattoi lähteä ajelemaan autolla ilman päämäärää, ja että kauppareissulla törmäsi lähes aina johonkuhun tuttuun.
Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin viihtynyt hyvin, ja pidän erityisesti Vantaan ja pääkaupunkiseudun monikulttuurisesta ilmapiiristä. En ehkä vielä tunne olevani ”vantaalainen”, mutta ainakin se tuntuu jo kotoisammalta. Olen myös ymmärtänyt nyt entistä selvemmin, miten ihania pienet kaupungit ovat.
Laitilasta kotoisin oleva kirjoittaja opiskelee maantiedettä Helsingin yliopistossa.