Haastateltavana on Katinhännässä asuva ja puusepänverstasta pitävä veistotaiteilija Petri Räsänen. Hän perusti vuonna 2021 toiminimen Taideveisto Räsänen.
Räsäset, Pirita ja Petri, muuttivat vuonna 2019 Turusta Laitilaan vuonna 1916 valmistuneeseen hirsitaloon.
– Hehtaarin tontti, hirsitalo ja viisi ulkorakennusta ihastuttivat meitä, sanoo Laitilaan hyvin kotoutunut veistotaiteilija, jolla on kesämökki Mynämäellä.
Perinnerakentaminen ja kierrätys viehättävät Räsästä. Sen näkee talon pihapiirin rakennuksissa ja rakennelmissa.
– Kaikki remontit rakennuksissamme olen tehnyt kierrätyspuutavarasta, sanoo puuseppä esitellen suuren terassin kaiteita ja istuinryhmiä.
Petri Räsänen on järjestämässä Suomen suurinta veistotapahtumaa Munamarkkinoitten aikaan Koneksin piha-alueelle. Hän on kutsunut kaksipäiväiseen moottorisahaveistokilpailuun huippuluokan veistäjiä. Kisaan osallistuu muun muassa maailmanmestari ja neljä suomenmestaria.
– Paikalliset veistäjät järjestävät kisoja ja yleensä osallistuvat niihin myös itse. Minäkin osallistun ensi lauantain veistokisaan, vaikka olenkin kisajärjestäjä, sanoo omaa mestaruusvuoroaan vielä odottava kisailija.
Laitilassa järjestettävän veistokisan aiheena on Turun Saaristo.
– Kisaveistokseni aihe on mietinnän alla. Jokin ideakin jo on, muttei sitä voi vielä paljastaa, sanoo salaperäinen luonnonystävä.
Hyvä veistosaha on Räsäsen mukaan kevyt mutta tehokas.
– Iso saha jaksaa pyöriä, eikä pomppaa ylös. Mutta sähkösaha on paras viimeistelyyn, siinä ei synny meteliä eikä käryä, toteaa sponsorinsa sahaa käsissään pitelevä veistotaiteilija.
Eniten Räsäsen sahanterällä on veistetty lintuja ja muita eläimiä. Työn alla on tilaustyönä tehtävä tapiiri. Yleensäkin hänen aiheensa liittyvät luontoon, usein myös mytologiaan. Moottorisahaveistotöitä on myytävänä tapahtumissa, markkinoilla, myyntinäyttelyissä ja tietenkin Räsäsen kotona, jossa hän järjestää silloin tällöin myyjäiset.
Mutta kaikki puut eivät sovi moottorisahaveistoon.
– Paras veistopuu on lehtikuusi. Se on kestävä ja suht helppo veistää. Lehmus on myös suosikkini. Huonoimmin veistoon sopii koivu, koskei se kestä ulkona, sanoo puumies ja osittaa kylätien toisella puolella patsastelevia ensimmäisiä veistoksiaan, kotkaa ja karhua.
Räsänen on työskennellyt rakennuksilla ja satamissa monissa erilaisissa töissä. Myöhemmällä iällä hän on hankkinut audiovisuaalisen koulutuksen.
– Artekillakin olen työskennellyt ja saanut siellä monenlaista oppia, mainitsee Räsänen yhden parhaista oppimispaikoistaan.
Räsäsen vaimo Pirita on myös taiteilija. Hän maalaa, piirtää ja valmistaa koruja.
Turussa syntyneen Räsäsen juuret ovat molempien vanhempien puolelta Karjalassa. Siellä hän on isovanhempiensa luona kokenut monenlaista.
– Isoisän kautta opin vähän niin kuin intiaanimeininkiä. Hän aina sanoi, ettei metsässä ole mitään pelättävää, siellä ei kukaan valehtele.
Vanhan arvostaminen ei koske ainoastaan puuta ja rakennuksia. Autotallissa kiiltelee uudelleen maalattu Opel Kadett vuodelta 1973.
– Tämä on suvun kalleus, isoäitini uutena ostama kauppakassi, myhäilee tyytyväinen kierrätystavaran harrastaja.
